Liisa Keitaanpää
Riste

Voittaja


Sanna nojautui lujasti mustaan nahkaan. Kyynärpäät kaivoivat käsinojiin omat kuoppansa. Tiu’ut helisivät hopeisesti korvalehdissä, kun Sanna käänsi Hesarin artikkelin kokonaan eteensä. Suomalaisen juoksun päävalmentaja istui kuvassa suu puheeseen avautuneena, vasen käsi puomina poikki kuvan.

"Ensimmäinen on voittaja", mies sanoi artikkelissa.

Sanna nyökytteli.

Hän kävi läpi kansan halun ja yhteiskunnan päättäjät. Rahasumman hän mielessään jakoi viidellä miljoonalla, gallupin piirsi uusiksi etusormella sanomalehden painomusteeseen.

Sanna kaivoi laukustaan kynän ja lehtiön. Molemmissa oli kansainvälisen tietokonefirman erikoislogo.

Sanna piirsi kolmion. Kärjen hän vahvisti mustaksi keihäänteräksi.

"Hallittu tahtotila", Sanna kirjoitti kärjen viereen. "Voittaja", hän lisäsi sen alle.

Kolmion leveä alaosa ei ollut mahtua kapeaan muistikirjaan. Tasasivuinen kolmio vai oliko tasakylkinen? Koulussa laskettiin pinta-aloja, tai jotain. Nyt ihmisiä. Tai ei enää edes niitä.

Sanna tökki kolmion pohjan täyteen pisteitä.

Pisteet olivat asiakkaita, suoritteita, henkilöstömateriaalia.

Keskittymiä. Poistumia.

Sanna veti rutinoidusti viivat rastista toiseen.

Sanna naurahti, katsoi lehden reunan yli.

Vastapäätä istui mies. Miehellä oli kädessä Insinöörilehti, mutta häntä se katseli.

Ruskeat silmät pistelivät Sannan poskilla neuloina.

Rekrytointitavoitteet. Valloitetut kohteet.

Sanna merkitsi tiukan kysymysmerkin kolmion kylkeen ja nosti Hesarin ylemmäs.

"Jos yritysmaailmassa ei tavoiteltaisi voittoa, yritys menisi nurin. Niin yksinkertaista se on! Tässä menestyy vain mies (nuorukainen), joka juoksee juuri itselleen – ja haluaa voittaa kaikki."

Sanna heitti lehden pöydälle. Lehti komahti maljakkoon. Maljakossa oli gladioluksia, ja

Se oli tehty pysymään pystyssä.

Vastapäätä istuva mies luki Insinöörilehden ruotsinkielisiä sivuja. Hänen silmänsä eivät liikkuneet riviltä toiselle eikä mies siristellyt silmiään lukiessaan. Päästyään niin pitkälle kuin halusi mies taitteli lehden telineeseen.

Sanna napsautti laukkunsa auki ja työnsi kynän ja muistion omaan lokeroonsa. Mies oli kumartunut hiukan eteenpäin. Hänen jalkansa muodostivat yhdeksänkymmenen asteen kulman. Pehmeänahkaiset kengät piirsivät kokolattiamattoon teräväkärkisen kolmion.

Kello miehen päällä loksahti puolen asentoon.

Sanna nousi.

Mies nousi.

Sanna korjasi laukkunsa olkahihnan, kun mies kevyesti tarttui häntä kyynärvarresta ja ohjasi hisseille.

Hotellihuoneessa olisi voinut sokkona kävellä ja silti olisi tiennyt kaiken.

Huone oli männynlatvojen yläpuolella. Mäntyjen taustana hiileksi pian tummuva neliö taivasta, kuin tyhjä näyttöpääte.

He seisoivat keskellä lattiaa. Vain seisoivat ja katsoivat. Miehen silmät olivat ruskeat, nenä hiukan kyömy.

He olivat yhdenmittaiset.

Mies sovitteli molemmin käsin silkkiliinan Sannan kaulalle. Taivaansinistä, viileätä, yhdessä kulmassa logo tai jotain tekstiä. Mies teki löysän solmun. Vasenkätinen.

Sanna upposi miehen silmänmustuaisiin. Mies astui lähemmäs. He tunsivat toistensa ruumiin vaatteiden läpi.

Miehen sydän iski kuin moukari Sannan rinnan pehmeään lihaan. Ylhäältä ja alhaalta mies moukaroi.

Sanna aukaisi huulensa ja antoi hengityksensä soutaa hampaiden välistä.

Matka oli se lyhyempi.

Soutu karahti rantaan. Mies teki käsillä liikkeen kuin airot olisi ylös nostanut. Mies sipaisi Sannaa yli kasvojen, hartioiden ja rintojen. Miehen kädet olivat kuivat, sileät ja viileät.

Sanna nosti laukun olalleen. Mies avasi oven. Hissi oli valmiiksi kerroksessa.

Kun he olivat ala-aulassa, seinäkellon pitkä osoitin pongahti täyteen pituuteensa lyhyemmän jatkoksi.


Ihmiset käyskentelivät yksin ja kaksin ja pieninä porisevina rykelminä samaan suuntaan.

Virrassa oli enimmäkseen miehiä. Naisia oli vain kaksi kolme.

Mies kumarsi Sannalle.

Sanna nyökäytti kevyesti miehelle.

Sanna käveli muiden mukana siihen suuntaan, mihin jalustalle nostettu paksu nuoli osoitti. Kokoushuoneen kaksoisovet oli leväytetty seinille kuin kuolleen petoeläimen siivet.

Oviaukosta näkyi sisään matalaan neuvottelutilaan. Puhujapöytä kukkineen, piirtoheitin, fläppitaulu. Lähimpänä ovea, ei kulun tiellä kuitenkaan, oli valkoliinaisella pöydällä helmeilevä sampanjalasien meri.

Sanna tarkisti, että opastinpahvi oli oikein. Oli se.

KUNNAT – YRITTÄJÄT – YRITYSKUMMIT
PROJEKTIRYHMÄ I
KANSAINVÄLISET YHTEYDET
(dipl. ekon. Sanna Ekblad)

Sanna odotti, kunnes mies oli mennyt sisään. Sitten hän vetäisi huivin kaulaltaan.

Hän katsoi signeerausta.

SILENCE BEATS IT

Mies seisoi jo sampanjapöydän ääressä. Hän kääntyi hymyilemään Sannalle.

Se oli suden hymyä.