Riikka Ala-Hakula
Eura


"Olen 17-vuotias tyttönen mielikuvituksen ihmemaasta. Pidän kirjoittamisesta sekä yleensäkin luovista harrasteista. Pikkutyttönä kirjoitin runoja - nyt kirjoitan novelleja. Haaveenani on kehittyä niin, että olen itse tyytyväinen tekemisiini."


Maitohampaat

Eerikin otsalla pisaroi hiki. Ilme on tyyni ja keskittynyt. Valtavat käsipainot nousevat tasaisin väliajoin suorille käsivarsille. Eerik harjoittelee, niin kuin joka päivä, asuntonsa lähellä sijaitsevalla yksityisellä Fit & Feel -kuntosalilla. Sen pelkistetyt valkoiset kiviseinät ja säntillisesti asetetut kuntoilulaitteet hohtavat puhtauttaan. Joka toinen tunti hipstereihin ja urheilutoppiin pukeutunut siivooja puhdistaa harjoittelutilan lattian ja pyyhkii laitteet tahmeasta hiestä.

Eerikillä on edessään tänään enää viimeinen osa tarkoin suunnittelusta kunto-ohjelmasta. Hän on kuntosalin vakioasiakkaista luultavasti vanhin ja uskollisin. Heti nähtyään ensimmäisen ilmoituksen Fit & Feel:stä ja huomattuaan sen otollisen sijainnin hän aloitti säästäämään kausikorttia varten. Eerik muistaa yhä, miltä kuntosalin mainoksen lukeminen on tuntunut. Toisinaan vieläkin hän hokee itselleen sen legendaarisiksi muuttuneita lauseita: Oletko väsynyt naismaisuuteesi? Inhoatko kuntosaleja, jotka brutaalit jättiläiset likaavat rahvaan hiellään? Oletko sinä se joka haluaa kehittää vartaloaan ja hyvinvointiaan sivistyneesti?

Fit & Feelissä on hikoilun lomassa tarjolla intelektuellia ohjelmaa. Taustalla soi usein Sibeliuksen sinfonioita tai Bachin leikkisiä valsseja. Joskus boheemit hörhöt tulevat esittämään kuntoilijoille omia runojaan. Silloin tällöin kokonainen improvisaatioryhmä esittää tuotoksiaan kuntosalin asiakkaille. Saunoja ja suihkuja on useita, sillä yhtä aikaa peseytyminen on kielletty säännöissä. Yhteisissä tiloissa sijaitseva trendikäs kahvila Gourmet valmistaa annokset henkilökohtaisia dieettejä kunnioittaen.

Yhä kasvava osa Eerikin vanhoista tuttavista ei enää edes tervehdi häntä. Se ei kuitenkaan haittaa häntä, koska Eerik ei kaipaa tai ainakaan halua kaivata entistä elämäänsä. Joskus, kun harjoittelumotivaatio on hukassa, Eerik muistelee vanhaa olemustaan ja elämäänsä. Jos se ei poista vetelyyttä, hän vetää makuuhuoneen sängyn alta esiin raskaan laatikon. Siellä on kymmeniä lehtileikkeitä, useita videokasetteja sekä satoja valkoisia kansioita - täynnä eläimellistä väkivaltaa.

Lehtileikkeissä vilahtelee mitä sairaimpia kuvia turmeltuneista ihmisruumiista. Yhdessä Ilta Lehden artikkelissa kerrotaan, miten yksi mies on pahoinpidellyt joukkion viikonloppua viettäneitä nuoria. Uhreina oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä, kaveruksia, joita yhdisti hyvä koulumenestys ja yhteiskunnallinen aktiivisuus. Jokainen heistä hakattiin raa´asti sairaalakuntoon. Molemmilta tytöiltä oli leikattu hiukset ja yhden pojan vasemman jalan skottiruutuinen sukka varastettiin. Poliisi ei ole saanut kiinni syyllistä. Artikkelin päivämäärä on joulukuulta.

Toinen poiminta laatikon sadoista artikkeleista on naistenlehdestä, kesäkuulta. Siinä kerrotaan miten vankkarakenteinen mies törmäili tahallaan vastaantulijoihin Turun katuvilinässä. Mielipuolinen kulkija ei kiinnittänyt mitään huomiota vastaan tulevien ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Hän on työntänyt täysin tasa-arvoisesti jokaisen lähellään kävelevän autotielle, päin kivistä seinää tai retkottamaan katukäytävälle tallattavaksi. Poliisit ovat havainneet pahoinpitelyn johtolangat täysin olemattomiksi. Vankkarakenteinen mies tuntuu heistä - kirjaimellisesti - energiaolennolta tai täysin näkymättömältä.

Sade luki joulukuun pahoinpitelystä. Sade, tyttönen, jonka kasvoja Eerik ei enää osaa edes kuvitella eteensä. On vain joitain erillisiä, jo ensitapaamisella muistiin painuneita yksityiskohtia. Suunnattoman pitkät, leiskuvanpunaiset hiukset ja niiden kanssa kilpaa loistavat siniset silmät. Punainen suu, josta sai usein kuulla mitä ihmeellisimpiä asioita. Sulokkaat töpsyttelevät askeleet, joiden kaikua ei kukaan voi unohtaa. Pieni, siro vartalo, joka kuitenkin oli aina valmis suojelemaan kaikkia niitä, joiden asiat olivat huonosti.

Erityisesti Eerikki muistaa tytöstä ryppyisen ruuhkassa ojennetun paperilappusen: "Tiedätkö, rakkaani, Sinun katseesi, se on ollut aina. Sinun kosketuksesi muiden välityksellä. Sinun kuiskauksesi unissani. Sinä se olet aina ollut vierelläni. Sinua minä olen rakastanut koko elämäni."

Eerik muistaa vieläkin miten hän usein katseli tytön herkkiä kasvoja ja kurottautui koskettamaan niitä. Hänen piti osoittaa olevansa mies. Mies ilman yhtäkään heikkoutta. Mies joka lyö, kun siltä tuntuu.

Eerik ei voi koskaan unohtaa, miten kesäkuinen lehtileike on muuttanut Sateen kasvot jääksi. Hänen silmissään oli näkynyt vain vihan ja surun sekoittamia kyyneliä. Tytön kädet ovat muuttuneet koviksi ja puhe sanoinkuvaamattoman hyiseksi. Hänen huuliltaan ei nauru enää helähdellyt. "Miten sinä saatoit?" Sateen kasvot olivat sanoneet. Sateen, jonka kasvot olivat Eerikin elämä, kohtalo ja ikuisuus.

Eerikillä on kleidokraniaalinen dysplasia, geenivirhe, jonka oireena ihmiselle kehittyy kolmannet jopa neljännet maitohampaat. Eräänä päivänä hän keksi mielestään loistoidean: Hän aloitti selvittämättömien väkivallantekojen keräilyn lehdistä ja teeveestä. Joskus hän otti kokoelmiinsa myös tekstejä sepitteellisistä romaaneista.

Eerik ei koskaan ollut kovin miehinen mies. Hän valehteli todellisen hyväsydämisen luonteensa ja naismaisten harrastuksiensa olevan vain pintaa. Pintaa joka peittää kovan miehen. Miehen joka lyö, pahoinpitelee sekä miltei murhaa ilman mitään syytä.

Ajan ja aina uusien maitohampaiden myötä Eerikille on kertynyt satoja peitetarinoita ja selityksiä äkkiä suusta kadonneiden etuhampaiden kohtalosta. Aivan sattumalta hän itse löysi selityksen kummalliseen hammaskatoonsa kerran tavallisen ankeana työpäivänä, eksyessään lounastauolla kirjastoon ja löytäessään sattumalla lääkärilehden. Edes hänen hammaslääkärinsä ei tiedä mitään sairaudesta.

Eerik ymmärtää menettäneensä Sateessa jotakin, minkä veroista hän ei ole koskaan uskonut saavansa. Samoihin aikoihin on rakennettu kuntosali Fit & Feel.

Eerik syö Gourmetissa joka toinen päivä vitaminoidusta soijasta paistettuja pihvejä, ituja ja luonnonmukaisesti kasvatettuja bataatteja; joka toinen päivä Eerik huolehti itse proteiinipitoisesta ateriastaan. Hän ajattelee muistuttavansa päivä päivältä yhä enemmän suurta idoliaan Jaquiw Hornia. Tämä ajatus auttaa aina.