Aksu Piippo


+ on syntynyt Kuopiossa vuonna 1975.
+ opiskelee Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta.
+ on ohjannut teatteria mm. Tukkateatterissa ja Kuopion Ylioppilasteatterissa.
+ on kirjoittanut novellien lisäksi tekstejä näyttämölle, radioon ja uusmediaan.

JUKKA


Kerron lyhyesti. Kiire pakottaa minua tiivistämään. Olen nimittäin pakomatkalla. Lähdin lätkimään kesken palaverin. Nousin tuolistani.

Ne seuraavat minua. Olen täällä metsässä. En tiedä mitä ne tekevät jos löytävät minut. Ne eivät saa löytää minua. En halua takaisin.

Pitkiä puheita. Selittelyä. Ollaan pahoillamme puolin ja toisin. Hommat jatkuu entiseen malliin. Kaikki puhuvat pitkiä lauseita. Kukaan ei menetä kasvojaan. Olet sinä sellainen persoonallinen tapaus, sanovat. Sellainen värikäs persoona. Ne eivät saa löytää minua.

Tuolla ne menevät. Osastopäällikkö näkyy olevan edellä muita. Kaikilla on lamput paitsi toimitusjohtajalla. Osastopäälliköllä on muita isompi lamppu. Minä olen täällä kaatuneen puun takana. Juurakon välistä näkyy kaikkien silmät. Talonmieskin on pantu minua etsimään. Talonmiehellä on ajokoira mukana. Nyt tarkkana etteivät huomaa minua täällä vasemmalla.

Heräsin aamulla. Join kahvit ja söin. Perhe jäi pesemään lakanapyykkiä. Läksin töihin. Kiire pakottaa minua tiivistämään. Jos jään kiinni, vaimoni pakottaa minut tiivistämään ikkunoita.

Nyt on tultu varmaan jo kymmenen kilometriä. Harhautin ne aikaisemmin, sain levätä. Nyt ne tulevat taas perässä. Metsä on ihan musta. Nuo tuolla tulevat lamppujen ja koirien kanssa. Kotiinkin ovat varmasti soittaneet. Että nyt se on seonnut. Tulevat varmaan mukaan etsimään. Isällekin soittavat ja appiukolle. Saavat niiltä sivustatukea. Ei tässä mitään marttyyriä olla leikkimässä, turha siis tulla tänne mitään psyykkaamaan.

Mukava nähdä teitä kaikkia taas, sanoin palaverissa. Kahvikupit tärisivät kaikkien käsissä. Sulla on taas meno päällä, sanoi osastopäällikkö. Jukan Singerissä on poljin hirttäny päälle, luonnehti osastopäällikkö näkemystään. Sä olet Jukka värikäs persoona, sanoi toimitusjohtaja.

En tajua miksi ne yhä tulevat perässä. Täällä on ihan märkää. Päässäkin huippaa jotenkin. Jalat on ihan verillä. Taisi tulla hirvi äsken vastaan. Iskin pääni kun kaaduin. Metsässä juokseminen on upeaa.

Nyt minä makaan täällä mättäällä. Tässä on hyvä olla. Nyt ei ole enää kiire. En kuule niiden ääniä enää. Ovat varmaan hälyttäneet helikopterin minua etsimään. Sellaisen missä on lämpökamerat ja kaikki. No sittenpähän löytävät minut. Jään kiinni.

Mutta ei se enää haittaa. Ei tässä kunnossa kuitenkaan töihin mennä. Sairaslomaa tulee vähintään pääsiäisen pyhiin asti. Saa osastopäällikkö pitkän nenän. Oppii tietämään miltä se tuntuu kun oikein väräjää vitutuksen karva.

Nyt ei enää ole kiire. Kertomus voi toden teolla alkaa.