Aksu Piippo


+ on syntynyt Kuopiossa vuonna 1975.
+ opiskelee Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta.
+ on ohjannut teatteria mm. Tukkateatterissa ja Kuopion Ylioppilasteatterissa.
+ on kirjoittanut novellien lisäksi tekstejä näyttämölle, radioon ja uusmediaan.

JUHO


Juho Tannerilla oli nenä tukossa. Suun kautta hengittäminen tuntui hapettomalta.

Nukkuminen ei onnistunut. Hän makasi sohvallaan ja kääntyili. Hän yritti valuttaa räkää toiselle puolelle päätä. Asento ei tuntunut hyvältä. Aivastelu esti nukahtamisen. Juho Tannerilla oli tyly flunssa.

Asunto oli hiljainen, vielä. Vaimo oli mennyt kolmevuotiaan kanssa ulos pakkaseen. Nuhainen vauva nukkui makuuhuoneessa. Juho Tanner sai olla hetken rauhassa, siispä hän yritti nukkua, karkottaa tautia unella. Hän halusi rukoilla, että kuopus pysyisi unessa edes hetken. Hän ei kuitenkaan halunnut tarpeeksi. Sellainen ajatus tuntui hänestä huonolta isyydeltä. Siispä hän ei rukoillut, ja tuskinpa se olisikaan mitään auttanut. Lapsi herää silloin kun se haluaa herätä.
"Jääkaapissa on purkki. Anna sille siitä kun se herää" , sanoi Marja lähtiessään.
"Joo", Juho Tanner murisi. "Menisivät saatana jo", hän mietti ja syyllisyys narahti hänen selkäytimessään välittömästi.

Olohuone oli pimeä. Ulkona oli sinistä. Televisio oli auki ilman ääntä. Tavallisesti sohvalla oli hyvä maata, mutta Tannerin olo oli surkea. Äkkiä lapsi makuuhuoneessa parahti. Juho Tanner sulki silmänsä ja painoi kätensä otsalleen.

Kohta lapsi mönki pitkin lattiaa tutkien kaikkea mikä osui eteen. Tanner istui sohvassa ja tuijotti televisiota. Vähitellen lapsi alkoi inistä ja pian suorastaan itkeä. Tanner selasi teksti-teeveestä uutisia. Afganistan, Intia, mäkihyppy, vedonlyönti, lotto, sää. Ei mitään. Lapsi itki. Tanner katsoi lasta ilmeettömänä. Tanner mietti oliko hänen passiivisuutensa neuvottomuutta vai vihaa.

Ei, ne molemmat olivat huonoja vaihtoehtoja. Yleensä Tanner tekeytyi laiskaksi. Hän näytteli itselleen ja ulkomaailmalle. Nyt flunssa antoi mahdollisuuden olla vieläkin hitaampi.
"Olen oikeasti sairas", Tanner mietti nostaessaan lasta syöttötuoliin. Vauvan takapuoli oli läpimärkä. Lapsi huusi eikä suostunut syömään, kaiketi protestoi märkää vaippaansa.
"Älä sitten saatana syö!" Tanner huusi vauvalle. "Ei sulla näköjään nälkä ole!"
Lapsen huuto yltyi. Tanner meni olohuoneeseen selaamaan tekstiteeveetä ja vauva jäi yksin keittiöön. Ruokaa oli yltympäriinsä pöydällä ja pojan naamalla. Tanner oli pakottanut ruokaa suuhun ja poika oli huitonut käsillään.

Tanner kulki asunnon huoneissa edestakaisin ja puhisi muka suutuksissaan. Hän meni olohuoneeseen, istahti sohvalle, mutta nousi heti ylös. Tanner harppoi takaisin keittiöön, jossa lapsi itki. Tanner katsahti avutonta vauvaa ja puisteli päätään epätoivoissaan. "Tämä on helvetti", hän ajatteli.

Tanner kulki olohuoneeseen, työhuoneeseen ja sieltä makuuhuoneeseen. Vauvan huuto keittiössä esti häntä heittäytymästä sängylle, vaikka räkä pään sisällä pyörrytti häntä. Tanner näki makuuhuoneen ikkunasta vaimonsa ja tyttärensä jotka olivat tulossa sisään. Hän meni keittiöön. Hän meni keittiöön, nosti itkevän pojan syöttötuolista ja alkoi puhella tälle lohduttavasti.
"Äiti tulee. Niin. Äiti tulee ja sisko tulee. Mmm-mm."
Pojan itku laantui nyyhkytykseksi. Tanner kantoi vauvan hoitopöydälle ja alkoi vaihtaa tätä kuiviin. Marja ja Minttu, kolmevuotias, kömpivät ovesta sisään.
"Mites teillä on menny?" uteli Marja.
"Mikäs tässä. Justiinsa syötiin."

Juho Tanner tunsi itsensä demoniksi nostaessaan pojan hoitopöydältä syliinsä ja paijatessaan tätä.

Minttu raivostui kengälle, joka ei irronnut jalasta.
"Älä, Minttu, älä. Annahan niin isi auttaa", Juho jutteli haalarin lahjetta riuhtovalle tyttärelleen.
"Mitäs jos mentäisiin kaikki kohta saunaan?" Juho kysyi. "Olisko se Minttu sinusta mukava ajatus? Laitetaan sauna päälle ja sinä saat kääntää nappulasta."
Juho Tanner kuuli äänessään isällisyyttä.