Oiva Pennanen
Kempele


Tarkkahan!


Tää varmahan sattus johonaki nuukaas pitäjäs? Varmahan Laihial? Siit ennoo aivan eherottoman varma?

Ihan elävääsen näköösehen talon pihal vieras huomaa notta koukkuselekämuori on ranttehel klapei pienimäs. Vieras aatteloo notta ohan virkee ja maharottoman friski ihminen.

- Eipähä täs mikkää vaivaa, mut meil käytetähän vanha tarkasti loppuhun, isäntä vetelee sikaria keinutuolis muuten tyhjän pirtin keinutuolis.

Vieras siinä ihmettelemähän, notta onkoos se isäntä sairaas.

- Illimaaseks tulloo klapit tehtyy ja eläkerahat tuloo tietysti minun tilille, kun vanahaa huollan.

- Vielähän tuo on ain jotakii saanut aikaseksi. Mutta tuloohan se aika, notta vaan makamahalla tuo rahaa taloon, onkii oikija ranhantekokones peräkammaris, vanaha sivustavejettävä. Siin onkii jo viisi vanahaa kuolemasa tavannu. Tuloo vaik minkälaist hoito- ja muuta tukkee, notta karjasta pääsin luopumahan ja meno on muutama koiranmakkarapötky viikossa. Loppuajal ei sitäkää.

- Kohtahan tuo anoppi onkii aiva kypsä sinne makkaamahan. Sattuu kirvehen kanssa satuttaan itteesä. Tuloo kallihia lääkärikuluja. Monivuotinen tuotantolaitos, hyvä terveys ja sisukas luonne, mutta kyllä se pehmennöö, ku ei liikkehelle pääse. Oven pirän tarkkahan lukoos.

- Sittehän onkii muija äereesä jäläkehen. Sillä tahtoo jo terveys kronklata, notta ei taharo rankamettähän pystyä. Kun sen saisikkii tyrkättyy eläkkehelle, niin tulothan siinä alkasiis kasvamahan. Tarkkahan olen rahat tallettanut, notta sittä kun iteltä terveys horijuu, on varraa hakkee helepotusta, eikä tartte olla kenenkää armoolla.

Tässä vaiheessa vieras lähti.



Kiertohon!


Tuola Laihiaal oli aivan öky talo. Siin oli kolmee velijeestä isännöimääs, Aappoo, Kaappoo ja Akusti. Siinä viirenkymmenen kahtapuolta.

Hyvinhän muutoon, mutta akan puute vaivaas. Naimishaluja oliis ollut, mutta kun tuntu notta kallihiksi tuloo kolome akkaa. Pohrittihin sitä asiaa monelta kantilta.

Akusti sen sitten keksi, notta aivan hyvinhän yksi riittää, ja kaksi Barbaraa? Sittä yksi aito vaikka Viroosta, siel se on tottunut tarkasti elämähän. Sitä kierrätetähän. Joka kolmas yä onkii oekijaa lihhaa viärees?

Aappoo ja Kaappoo miettivät, aattelivat, notta Akusti heitä vanhempia hyppäyttää tyhjän päälle ja suostuuvat tuumahan.

Pumpattavat pantihin tilauksehen ja sitä oikijaa kyseltihin työvoimatoimiston flikoolt. Sanottihin notta mansikanpoimintahan. Joku syy kumminki piti olla.

Tarjontaa oli valkkaamisehen asti. Siinähän poijiil meinas rahkehet rispaantuu kun intettihin, otetaanko maatuskatyyppinen vai missi peräti. Akusti kun oli homman keksinyt sai tahtoosa läpi.

Otettihin silimäälle herkkuruokaa.

Tuli niin oekija kuin korvikkehet. Vetävän näkösehen virolaisehen Akusti pahulainen rakastusi korviaansa myöten. Ei ensimmäisen yän jälkehen yhtään halunnu naista kiertohon luovuttaa.

Akusti alko miettimähän, notta miten velijeet luopumahan vuoroostansa.

- Lutmilalla onkii moonikat, Akusti sanosi. Aappoo ja Kaappoo kyselemähän, notta onko vakavaakin ja kestääkö kauanki? Akusti notta puolesta vuuesta Lutmila puhusi.

- Notta kattotahan, kattotahan sitte kierrätystä uuvestahan. Ne korvikkehet saatta pittää, mulla ei niin polttavia tarvehia ole.



Luonnossa!


Siihen aikahan vielä kulkukauppiahia reissas, talosta taloohon.

Kauppiaanpuoris oli tavara tyyristä ja saannissaki oli vaikeuksia. Laihiaal kun oltihin oli markkaa pirettävä niin lujasti kiini, notta se vasta soikiana koprasta irtoosi.

Vöyrees taloo oli maharottoman koree emäntä. Olisi varmahan päässy rikkahihin naimisiin, talonjussille oli akaksi alakanu. Ja mikäs oli ollesnansa, ruokaa oli notta syömähän pystys ja rahaa piironkin loorat täysnänsä.

Se komia emäntä oli yksisnänsä kotona, kartanolle ajeli kulukukauppias pakettiautollaansa, aiva ihimisen näköönen, nuori ja iloonen lunteheltansa.

Alettihin siinä kattelemahan naisten alusvaattehia.Emäntä siinä punasteli, puhusi leikkimökin verhoosta, ja muutenki oli puhheesnansa rietas sävy. Kuumenemahan siinä alkoos emäntäki, notta posket oli punaaset kun paloauto.

Kauppias kovasti tyrkytti vaattehia ja kattoosi kummasti emäntähän joka kumminkin sanosi, jotta eihän hänellä rahoja ole. Kauppias naureskeli, notta mitääs täs rahooja, väyrees talo ja pitkä kivinavetta.

Emäntä alkos luettelemahan notta löytyyshän sitä porkkanaa ja perunaa, hyvinhän ällyys. Hän huomasi notta nyt olikii ostajan markkinat.

Kauppias kanto tavaraa sisälle autoosa tyhjäksi.

Sittä tuli maksun aika, ja sehän suju notta siinä ei paljo vanhentunut. Kinusihan se kauppias lisääkin, mutta emäntä sanoosi, nottei ehtiny korkoo kasvamahan.

Kauppias kattosi ja ihmetteli, notta ompa teillä paljoon laitettu, uuret huoneskalut, pianot ja vaikka mitä konehia.

- Kyllä se isäntäki on minulle sanonu, notta minulla on moninkertaaset tulot, vaikka melkehen samoos hommais toimitahan. Isäntä on nimittäin keinosiementäjä.