Maarit Patrikainen
Tampere


Kesäpäivä


      Tänäänkin on hyvä aamu, lämmin aamu, kesäaamu. Herättyään hän jää loikoilemaan, kasvoille leviää auringon lempeä lämpö. "Kuiva kaunis koloni, sammaleinen tuoksuva sänkyni." Onnistunut valinta tosiaan. Tähän paikkaan voi palata, kunnes hänet huomataan ja ajetaan pois.

      Lopulta hän ojentautuu ylös. Venyttelee jäsenensä vetreiksi, hymyilee oksalla istuvalle oravalle. "Mitäs me luonnon omat, vapaat ja vallattomat. Ei huolen häivää." Harkiten hän kasaa sanomalehdet vuoteeltaan, taittelee ne nättiin nippuun. Tänään ne on vaihdettava uusiin, tuoreisiin uutisiin. Hän asettaa laatikon pyöräntarakalle, nostaa hellästi muovikasseihin pakatun omaisuutensa sarviin ja taluttaa elämänsä kohti uutta ihanaa päivää. Aamiainen odottaa.

      Hän lähtee kierrokselleen tutuilta kujilta. Tämä on hänen kaupunginosansa, turvattu reviirinsä. Työhön mennessään ihmiset vievät roskansa ja hän voi aloittaa päivänsä herkutellen. Pastaa, burgundinpataa, puoliksi syötyjä hedelmiä, kuhaa Walewska. Vauraus on siunattu asia. Kukapa voisi valittaa, kun gourmetkattaus odottaa. Eksoottisia makuja, yllätyksiä. Pikaruokaa parhaimmillaan.

      Toisinaan sattuu kohdalle hyvä ihminen. Antaa kupin kahvia, lasin viiniä, tyrkyttää rahaa. Mitäpä hän rahalla, luonnon oma, velaton ja varaton. Maailmassa on jo kaikki valmiina, odottaa ottajaansa. Kuin sattumoisin, vaivattomasti hän saa kaiken tarvitsemansa. Roskalaatikot ovat pullollaan parempaa laatua, kehitystä, kulutusta.

      Ah, ilon päivä tosiaan! Juuri, kun kengän pohja irtoaa, hän löytää uuden parin. Sileää ruskeaa nahkaa, vain vähän kuluneet, tuskin sisäänajetut, kauniit. Ja täsmälleen oikeaa kokoa. Hän istuu pitkään heilutellen varpaitaan, hyväilee pintaa, haistelee vahvaa tuoksua. Hellästi hän jättää hyvästit vanhoille jalkineilleen ja pukee uudet. Kääntelee ja koskettelee. Astuu ensimmäisen epävarman askeleen, edestakaisin, kunnes varmuus palaa ja jalat ovat tottuneet. Onnen päivä tosiaan.

      Hän jatkaa verkkaista kulkuaan, kujalta kadulle, roskikselta toiselle. Ihastelee, kerää ja koettelee. Haistelee, tekee valintoja ja vaihtelee. Niin paljon hyvää ettei kaikkea voi kantaa. Vain välttämättömin kulkee mukana. Tärkeät ja tarpeelliset tavarat. Onni on niin pientä ja painavaa.

      Iltapäivällä työ on tehty, aarteet pakattu ja pussitettu. Ne säilyvät huomiseen, silloin ne voi taas vaihtaa uusiin, parempiin ihmeisiin. On sanan aika.

      Hän etsii rauhaisan pesän, varjon tuulen alta ja asettuu nauttimaan. Avaa kirjan, parhaan saaliin. Hän lukee sivut tyhjiin, imee suuruutta ja sivistystä kuin mettä. Täyttyy lempeydestä ja laulusta, viisauden valo syttyy hänen silmiinsä. Niin kevyt on kulkea puhtaana ja ehyenä. Yltäkylläisyyden keskellä taivaltaa rikkaana, vailla rahaa ja rasitteita. Voi tätä onnen päivää!

      Pieni tuokio unta, kunnes hän havahtuu sateeseen. Tuhansittain pisaroita, kirkkaan kauniita enkelten kyyneleitä valuu häneen ja hän jatkaa eteenpäin. Oikeaan suuntaan, aina oikeaan aikaan. Kohti iltaa ja lepoa. Kohti turvallista koloa. Huominen odottaa jo kultaista kulkijaa.

      Tänäänkin on hyvä ilta, lämmin ilta, kesäilta!