Kristiina Huttunen
Tampere

Käänne


Mies antoi syntymäpäivälahjaksi timantin, sisko elämänhallintaoppaan ja anoppi moitteita.
Sen aamun Asta tuijotti kaukaisin silmin ikkunasta ulos.
Lapset leikkivät hiekkalaatikolla kiltisti, Anna rakensi hiekkakakkuja ja Tatu iski ne mäsäksi. Kauempana, järvenrantatiellä, lasikuituisten keppien terävät iskut siivittivät reppuselkäisen naisen matkaa metsän reunaan.
Kuinka suoraan se olisi pitänyt sanoa?
Asta alkoi laittamaan ruokaa, survoi jauhelihan pannuun ja ripotti suolaa päälle. Rasvaisen lihan käry täytti keittiön, imeytyi ilmanvaihtoaukosta ulos ja levisi neljä kerrosta alaspäin hiekka-laatikolle. Lasten napakat nenät kääntyivät ylös. Asta viittoi ne sisään.
- Äiti mullon nälkä!
- Äiti mulla on VIELÄ hirveempi nälkä!
Koska oli perjantai, Asta kiersi villalankamaton rullaksi ja tarttui mattopiiskaan. Asta loi viimei-sen silmäyksen omissa nurkissaan leikkiviin lapsiin ennen kuin painoi oven kiinni ja tilasi hissin. Samassa vastapäinen ovi raksahti ja rouva Essi Kapanen työntyi selkä edellä käytävään. Asta astui sivummas.
- Siivouspäivä, Essi Kapanen nyökäytti hyväksyvästi.
- Joo, Asta sanoi. - Vaikka on syntymäpäivä. Kolmaskymmenesviides.
- Sinulla ei vielä kroppa rutise, Essi Kapanen sanoi ja kallisti mustaksi värjättyä nutturaansa.
- Rutisee se, Asta sanoi samalla kun hissi saapui tössähtäen.
Essi Kapanen veti oven auki ja antoi tilaa Astalle, joka puhui olkansa yli:
- Toivoin kävelysauvoja mutta mies osti timanttisormuksen.
Essi Kapanen ei tiennyt minkä ilmeen ottaisi. Se levitti sormensa niin, että jokaisen sormenjuuren sormuskivi säkenöi. Sitten se sanoi, että häneltä liikenisi kävelysauvat. Lapset olivat ostaneet ne leikkauksen jälkeen mutta häntä ei huvittanut metsissä huitominen, hän tanssi mieluummin.
Pihalla Essi Kapanen kiipesi invataksiin. Asta paukutti matosta pölyn ja kissankarvat, silmät kääntyivät matosta maahan. Pian hän iskisi piikkinsä saveen.
Kun ovikello illalla soi, Asta asetti raudan telineeseen ja käveli ripeästi ovelle.
- Kuka siellä oli? Mikko oli tullut lastenhuoneen ovelle. Sen kädestä riippui Aku Ankka.
- Essi antoi mulle nämä, Asta sanoi rauhallisella äänellä ja laittoi sauvat vaatekomeroon. Hän
räväytti uuden kauluspaidan hihalaudan päälle ja sihautti höyryä kankaaseen. Mikko aukaisi suunsa, mutta juuri silloin pyykkikone alkoi lingota. Asta avasi kylppärin oven.
Illalla Asta näki peilistä, miten Mikko raotti komeron ovea. Se seisoi käsi rivalla pitkään. Sitten se laittoi oven kiinni ja meni pois.
Yöllä Asta näki unta. Hän seisoi vuorenrinteellä, jossa aurinko valaisi jokaisen ruohon-korrenkin erikseen. Hänellä oli ihoa nuolevat adidasverkkarit ja kävelysauvat. Kaukana hyppi vuohi, ja Astakin otti vauhtia, törkkäsi sauvat maahan ja ponnisti. Hän hyppi vuorenrinnettä alas laaksoon ja ylös vastapäistä rinnettä. Sieltä hän katsoi taakseen. Pilvenvarjo kulki sen rinteen poikki, josta hän oli lähtenyt liikkeelle. Yhtäkkiä helmikorvakorut hänen korvissaan kävivät raskaiksi; hänen oli pakko irrottaa ne ja heittää menemään. Ne pomppivat rinnettä kuin kengurupallot lasten alla. Asta kääntyi ja työnsi sauvoilla itseään ylöspäin.
Lauantaina iltapäivällä sisko soitti ja kysyi mitä Asta oli pitänyt syntymäpäivälahjakirjasta. Asta mietti hetken. Kirjan testin mukaan hän oli pystyynkuollut. Hän sanoi sen. Sisko hermostui niin kuin aina kun luuli että sitä sohittiin. Sitten se rauhoittui ja kysyi, voisiko hän tuoda Kasimirin yöhoitoon. Asta katseli kuvaansa peilistä. Kasimir oli kiltti pieni mies. Siitä ei ollut koskaan ollut mitään vaivaa.
- Ei kuule tänään ei käy.
Luuri paiskattiin kiinni niin että korvissa soi. Asta peilissä räpäytti silmiään. Sisko ei ainakaan ollut lukenut antamaansa lahjakirjaa.
Seuraavana päivänä Mikko laittoi ruokaa ja anoppi tuli syömään. Se toi Astalle pienen koriste-enkelin ja passuutti.
- Haetko minulle vaaleaa leipää, se kysyi sohvalta. - Kun tuo tumma tarttuu aina kurkkuun.
Asta katsoi anoppia lehdenreunan yli.
- Leipälaatikossa on paahtoleipää, hae sieltä. Kyllähän sinä nämä paikat tiedät. Mutta kohta on kyllä ruoka.
Anoppi meni punaiseksi. Se heilutti hetken jalkojaan sohvan reunalla ennen kuin sai tuntuman maahan ja tössytti lastenhuoneeseen. Sitten, säällisen ajan kuluttua, se ponkaisi keittiöön. Onko sillä Astalla aivotärähdys, se kysyi ääni kiukusta väristen, vai miksi se on niin kumma. Mikko vastasi jotain kiusaantuneella äänellä. Anoppi lähti tavoistaan poiketen heti ruuan jälkeen. Mikko pörrötti Astan tukkaa. Asta heitti lehden koriin. Hän oli saanut ristikon valmiiksi.
Kun Mikko oli maanantaiaamuna lähtenyt töihin, Asta istui ikkunan ääreen. Hetken kuluttua hän havahtui siihen että Tatu seisoi hänen vieressään yöpaitasillaan.
- No mitä, nytkö sinä jo heräsit?
Tatu ojensi kätensä ja tuli syliin. Pehmeä poski haisi sopivasti nuhjuiselta ja raikkaalta. Astalla tuli pala kurkkuun, ja kun Tatu oli mennyt pois sylistä, hän meni vessaan ja itki ihan pikkuisen. Sitten hän huuhteli kasvot, meni keittiöön ja otti reseptikirjat esiin.
Puolenpäivän jälkeen Asta vei vastustelevat lapset Essi Kapaselle. Ruusutalkin haju lumosi Annan ja se jäi järjestelemään Essin korurasiaa. Tatu oli vaikeampi pala, mutta kun Asta kantoi legolaatikon Essin olohuoneeseen, sekin asettui.
- Kiitos nyt kovasti, muuten olis mennyt vaikeaksi, Asta sanoi, mutta Essi Kapanen oli jo painamassa ovea kiinni. Se halusi omistaa yleisönsä yksin.
Asta lehteili reseptejä ja päätyi moussakaan. Sen tekeminen vei yli kolme tuntia. Oliiviöljyn haju takertui vaatteisiin, ja kun Asta kurkisti peiliin hän oli näkevinään ihossaan rusehtavan vivahteen. Kävelysauvat nojasivat nyt nurkkaan sisäoven takana mutta Asta heitti niihin vain pikaisen katseen. Piti viipaloida munakoiso. Onneksi viiniä oli eikä tarvinnut lähteä hakemaan mistään. Hän kävi suihkussa ja laittoi lämpörullat hiuksiin. Vasta vähän ennen viittä hän meikkasi ja veti päälleen hameen.
Mikko tuli niin kuin kello, oli heittänyt jo kengät pois ennen kuin tajusi että jotain oli tekeillä. Asta seisoi keittiön ovella ja sanoi että täällä olisi ruoka. Kun Mikko kysyi lapsista Asta kertoi että ne olivat hoidossa. Mikko sanoi jaa jaa, ja asteli kädet taskussa hellan luo.
Tämäpä juhlallista, se sanoi ilahtuneena kun huomasi viinipullon, onko minulta jäänyt jotain huomaamatta? Asta ei vastannut vaan veti tuolin alleen. Mikkokin istui. He söivät jutellen niitä näitä, Mikko kertoi päivästään, Asta kyseli tarkennuksia ja yksityiskohtia. Hän ei oikeastaan syönyt, koska ei voinut, mutta teki sen niin taitavasti ettei Mikko huomannut mitään.
Isot ruokalautaset vietiin pois, mutta Mikko kaatoi lisää viiniä.
- No niin, milles kippistetään, se kysyi
Asta kumartui eteenpäin ja rinnassa paisui ilmapallo joka sai aikaan oksettavan tunteen.
- Kiitos kun olet elättänyt minua nämä vuodet, hän sanoi. - Mutta nyt se on loppu ja minä lähden.
Mikko katsoi häntä puusta pudonneen näköisenä. Se vilkaisi ympärilleen ja huomasi kävelysauvat, jotka Asta oli tuonut tiskikaapin ja seinän väliseen nurkkaukseen. Asta katsoi miestä jännittyneenä. Jos Mikolla jotain oli niin asioiden tajua, mutta olisiko tarpeeksi?

Mikko laittoi lasin pöydälle. Sen jalat osuivat Astan sukanpäihin.

- Entä jos lähdettäisiin yhdessä, lenkille?

Asta oli pohtivinaan asiaa hetken. Sitten hän nyökkäsi.