Hanna Hauru
Oulu


Kuvitelma hallita taivaan tehtäviä


Lehmät nauravat varpusuillaan kepeistä rakennetussa aitauksessa. Niitä on kolmekymmentä ja kukin ammuu vuorollaan ja syö sipullettua vesiheinää. Tyttö pyllöttää puun alla ja poimii pikkukäpyjä vasikoiksi. Tökkii niihin neljä tulitikkua jaloiksi ja siirtää ne lehmä-äitien nisien alle nuolemaan.

Menee sitten takaisin kuusien alle - tikut ja neulaset pistelevät avojalkoja. Kerää hameenhelmansa täyteen puolukankukkia ja istahtaa hetkeksi nuuhkimaan niitä mättäälle. Reisissä tuntuu kirveleviä nipistelyjä. Tyttö katsoo ja huomaa kaksi vaikunkeltaista leppäkerttua jalallaan. Kirkaisee, mutta ei tiputa yhtäkään puolukankukkaa hameestaan.

Äiti nauraa pyykkirannassa muiden naisten kanssa tytön säikähdykselle.

Tyttö polvistuu jälleen lehmäaitauksen viereen ja huutaa, siirtelee, lehmät navettaan. Ottaa kouraansa kukkia ja tiputtelee lumeksi aitaukseen. Puhaltaa hetken heinäseinien läpi pakkasen huohotusta, kunnes on varma kaikkien pikkuvasikoiden paleltumisesta.