Hanna Hauru
Oulu


Elukka


Tyttö sytyttää kynttilän ja puhaltaa samantien sammuksiin. Sytyttää taas ja sammuttaa.

Äiti nostaa nuorimmaisen kainaloonsa ja heittää marjaämpärin tytön jalkoihin. Tyttö nousee tuolilta ja lähtee kulkemaan äidin perässä mustikkametsään.

Karhu on noussut joesta, jonne se oli yöllä huumaantuneena nukahtanut. Se istuu kivikkoon ja sukii turkkiinsa takkuisia pyörteitä. Se juo koristen lisää metsästäjän pullosta, sovittaa itselleen metsästäjän viiksiä ja jättää ne lähtiessään jokeen ajelehtimaan.

Karhu noukkii helteen ärsyttämiä muurahaisia ja asettelee niitä ympäri vartaloaan. Painaa niiden ilkeät leuat ihoaan vasten ja urisee mielihyvästä, kun ne purevat.

Tyttö piilottaa puun takana verisen alushameensa ämpäriin alimmaiseksi ja kerää päälle paljon mustikoita.

Äiti kumartuu vauvan ylle, imettää sen kylläiseksi ja laskee heinikkoon nukkumaan. Ottaa oman ämpärinsä ja alkaa itsekin poimimaan marjoja.

Karhu haistaa mustikoiden alle kätketyn hameen tahrat, hätistää muurahaiset kyllästyneenä pois kimpustaan ja piiloutuu tytön lähelle:

Kun tyttö erehtyy liian lähelle, karhu tökkää kärpässienen tytön suuhun, nostaa hametta ja valuttaa itsensä tyttöön. Työntää mahonkisen kyntensä tytön napaan ja tanssii pois.

Tyttö sulkee murentuneen sienen suustaan, vapisee rumista näyistä ja juoksee niitä latoon suojaan. Nukahtaa sinne kuukausiksi eikä huomaa vatsansa turpoamista.

Äiti huhuili tyttöä aikansa ja jätti löytämänsä ämpärin kumolleen. Piti hautajaiset ja poltti tervalla käsivarteensa surunauhan.

Syystalvella tyttö herää supistuksiin, yrittää nostaa päätään, mutta hiukset ovat jäätyneet lattiaan.

Hän työntää vatsassaan polttavan, piikkikarvaisen penikan ulos ja riuhtaisee päänsä lattiasta. Juoksee inhosta ulisten syvälle metsään ja hyppää puun oksalle.

Keskentullut penikka ryömii lattiaan tarttuneisiin hiuksiin, kuvittelee kohdun ympärilleen ja tutustuu unissaan isäänsä.