Anna Schild
Irlbach

"Ahkera Rihmaston lukija ettei suomenkieli ruostuisi. Lempiruoka on lohi ja lempijuoma olut. Yritän kirjottaa päivittäin jotakin (mikä ei aina onnistu, siis ei juuri koskaan). Minulla on paljon levyjä. Myös piirrän mielelläni. Pidän sateesta ja bonsai-puista ja katson paljon televisiota."





ERIN


"...kuljit itkettynein silmin, herrat söivät aamusuolaisiaan..." New Yorkissa on pimeää. Sade ropisee kattoikkunoihin. Erin istuu lattialla leivänmurujen seassa, liasta harmaat kukkasohvat lojuvat kaatopaikalla: tietokoneen näyttö on ainut valo huoneessa. Kun hän menee ikkunaan ja katsoo ranskalaisen parvekkeen yli kaupunkiin, mainokset välkkyvät ja kuohuvat kuin meri joka kuitenkin jää kauas kerrostalojen sumuun. Liikekeskuksen vaimea humina sekoittuu veteen ja emolevyn ääntelyyn.

Aamulla hän ajelehti massan mukana Frankfurtin koneeseen. Ylimielisenä ja itsevarmana, kuten aina. Concorde heittelehti ilmakuopissa mutta meren yllä aurinko pilkahti hetkeksi näkyviin. Frankfurtissa satoi ja Main heijasti taivaan koko harmauden. Erin otti taksin hotellille ja kadotin hänet hetkeksi silmistäni. Kokous kesti tunnin suunniteltua pitempään joten kaupunkikierros jäi seuraavaan kertaan. Hän joi pienen kahvin aulassa ja odotti sateen laantumista. Iltapäivällä hän istui tuntitolkulla ukkospilvissä sadan kanssamatkustajan kera kentän ollessa ruuhkainen.

Lasku Prahaan oli epätasainen ja Erin oli myöhässä tapaamisesta, hänen askeleensa olivat nopeat ja korot kopisivat hermostuneesti. Huomasin miesten katselevan häntä. Taksia odottaessaan Erin sytytti savukkeen ja korjasi meikkiään. Hänen pitkät sormensa naputtivat marmorikuvioista muovipöytää. Kun hän palasi tehdashallista tunsin hänen epätoivonsa ja ilmassa oli sähköä. Idässä jyrisi ukkonen. Autossa hän nojautui taaksepäin ja sulki silmänsä. Hänen otsansa rypistyi. Taksikuski laski kätensä hansikaslokeron kahvalle ja Erin alkoi jo uskoa epäonneensa saadessaan puhelun. Jos hänen diilistään ei tulisi mitään, voisi Meronen huolehtia kalustosta.

Itsehän hän ei sattuneista syistä voinut anoa tribuuttia Venäjän mafialta. Hän kirosi hiljaa sulkiessaan kännykän. Lennot olivat myöhässä. Hän soitti kotiin ja kertoi uutiset. Hänen koko olemuksensa säteili kärsimättömyyttä. Voimatta unohtaa Merosen sanoja hän viipyi saniteettitiloissa. Istuin baariin ja odotin hänen paluutaan. Hänen kulkiessaan ohitseni haistoin miedon hedelmäisen parfyymin ja kosteuden joka takertui hänen vaatteisiinsa. Hän oli irrottanut nutturalle sitomansa hiuslisäkkeen.

Hän tilasi vahvan drinkin ja alkoi kirjottaa muistilehtiöönsä. Hajamielinen hymy käväisi hänen huulillaan kun radiouutisissa mainittiin huumekuolema. Etäinen kylmä katse osui peiliin vastapäisellä seinällä ja refleksinomaisesti käsi pyyhkäisi hiukset silmiltä. Hän olisi nähnyt minut, mutta mieli harhaili liian syvällä menneisyydessä. Ilman kokaiinia hän ehkä olisi katsonut minua tarkemmin. Ehkä hän olisi tunnistanut tavan jolla häntä tarkastelen. Viima käänsi esiin lehtiön edellisen sivun: "Andersson saisi saatana ruveta ajattelemaan ennenkuin on liian myöhäistä.. Andersson tutisee kuin hyytelö. Andersson juo liian paljon. Anderssonin ei pidä kuvitella itselleen mitään olemattomia oikeuksia. Andersson voisi ottaa huomioon että tehty on tehty eikä sitä saa tekemättömäksi helvetti soikoon." Hän oli viivannut yli Anderssonin ja kirjottanut viereen oman nimensä.

Erin torkkuu asunnon ainoassa tuolissa. Jouset työntyvät mustan nahan lävitse hänen reittään vasten ja uni on levotonta. Betoniseinät syövät valonkajon. Jos sulkee korvansa liikenteen melulta voi kuulla suihkun tiputtavan. Erin vetää polvet tiukemmin vatsaansa vasten ja etsii mukavampaa asentoa. Hän palelee. Märät sukat lojuvat ikkunalaudalla. Harmaat verhot ovat vielä auki ja havahtuessaan hän näkee vesipisaroiden hyppivän kattotasanteella. Hän uneksii. Nurkissa rapisee hämärä. Hissi kolahtaa seinän takana ja Erin venyttelee. Ojennetut kädet osuvat lamppuun ja tönäisevät sen liikkeeseen.

Lattia narahtaa hänen jalkojensa alla. Hän sytyttää valon keittokomeroon ja menee ovelle. Istumapaikastani en näe tulijoita mutta tiedän Damonilla olevan kaksi täyttä urheilukassia: toisessa syntetisaattori, toisessa konepistooli ja tumma vaatekerta. Erin tutkii hampurilaispussin ja marmattaa unohtuneista mausteista. Hänen puheensa on pakotettua, näen sen rypyistä jotka ilmestyvät suupieliin. Sanat tulevat ulos haparoiden ja jäädessään yksin eteiseen hän on eksyksissä. Sydämet ovat piilossa laatikossa. Hän ottaa kaapista kolme lasia ja kuohuviinipullon. Andersson juo liian paljon.

"Erin? Missä sun levyt on?"

Hän palaa ystäviensä luo. Hän kohottaa maljan onnelliselle hetkelle.

Hänen henkivartijansa tuo makuuhuoneesta kaksi patjaa ja tyynyjä ja he asettuvat niille. Musiikki täyttää heidän tyhjät sisuksensa, kello tulee yksi yöllä.. 3Seas on juuri avattu ja kansaa tanssittaa DJ Lune Froide. Illan pääesiintyjään on aikaa kaksi tuntia.

Papuan soundit ikkunoiden valkoisessa kajastuksessa. Erin nojaa tyynyjä vasten. Jos hän avaisi väsyneet silmänsä ja katsoisi ylös hän näkisi minut. Hän pelästyisi ja tulisi ikkunaan. Kauhunsa vankina hän olisi liian helppo saalis mutta juuri nyt hän on vapaa. Hän on höyhenenkevyt ja kohoaa pilviin. Viha ja epätoivo ovat hetkeksi jättäneet hänen riutuneen mielensä, hän voi jälleen luottaa ihmisiin.

Toiset kävelevät autoille. Hänen henkivartijansa kantaa automaattiasetta, hän itse jättäytyy jälkeen ja etsii ystäväänsä vetiseltä kadulta. Nella seisoo kumarassa hänen takanaan Sun Concorde -aurinkolasit silmillään. Autossa soi DJ Orkidean setti. Hype nostaa sydämet päähän.

3Seas on valaistu ulkoapäin ja lasiseinien sisällä tanssii värikäs kalaparvi. Sisäänkäynti muistuttaa trooppista luolaa, katto on verhoiltu sinisillä kankailla. Erin nousee portaat kahden henkivartijan saattamana. Mustapukuiset järjestysmiehet vilkaisevat hänen VIP-passiinsa ja viittovat häntä astumaan sisään. Seurue katoaa veden kohinalla maustettuun narikkaan. Seinien sisällä virtaa kirjava vesi. Hänen henkivartijansa jättävät suurimmat aseensa säilytyslokeroihin. Kiiltävä lasi peilaa hänen rajatut silmänsä ja ohimoilta poskille laskeutuvat varjot. Hän katsoo tietämättään silmiini.

Salin etuosassa on muutama design-pöytä ja laavalamppuja. Puolikuun muotoiset kevyesti pehmustetut portaat johtavat kaksiosaiselle tanssilattialle ja huoneen ääripäässä on moniulokkeinen DJ-pöytä. Seinät on kuvitettu meriaiheisesti ja katosta roikkuu jos jonkinlaisia kasveja. Erin hymähtää ja nappaa hampunlehden. Muutama ihminen istuskelee seinien syvennyksissä, suurin osa kuitenkin joraa Paul van Dykiä.

Erin upottaa kätensä pitkäjalkaiseen karkkivatiin ja naurahtaa saaliilleen. Kuulen osan hänen sanoistaan:

"....liitulakuja! Eikä ihan..."

Damon aloittaa settinsä Atlantiksella: I'll see you in next life. Vihreä valo. Erin tanssii. Hän unohtaa. Hän tilaa drinkin ja hänen laajenneet pupillinsa seuraavat varuillaan muita ihmisiä. Hänen liikkeensä pehmenevät ja ruumis kevenee, henkivartijat sulautuvat taustaan kun hän pyörähtää tanssilattialle. Hänen jalkansa eivät enää pitkään aikaan ole koskettaneet maata.

Aamun varhaisella tunnilla. Close your eyes and dream... Sade piiskaa valkenevaa taivasta. Hypno 'n Tech pitää yllä tunnelmaa. Erin tanssii. Hänen silmänsä huutavat ja hän unohtaa. Hän palaa yksin kylmään kotiin. Jaa'an hänen huokauksensa ja loputtoman ikävän. Erin käpertyy nojatuoliin ja tappelee kynsin hampain vierotusoireita vastaan. Seison hänen takanaan ja ikävöimme jotakin mitä emme kai koskaan ole omistaneet tai tunteneet. Hän huutaa raivosta ja raapii kaulansa verille. Valon päässä näkyy tunneli, satelliitti.

Hän painaa kädet humiseville korvilleen, bileiden muisto nostaa kyynelet silmiin. "She says satellite is coming..." It's come to take us home. Pulut istuvat ympärilläni ikkunoiden välissä ja sontivat ranskalaisille parvekkeille. Yläpuolella on matalia pilviä ja itärannikon taivas, kylmä ja taisteluvalmis.