Loppusyksyn pimeä ilta juuri ennen
lumien tuloa
vatsaani sattuu
kukaan nainen ei saisi kantaa
kylmennyttä sikiötä kohdussaan joka on
pyhitetty elämälle

elämä paskapaperia
jokaiseen arkkiin sitä jättää jälkensä
ja sitten huuhdotaan kaikki pois
ei elämä ole sen siistimpää
päin vastoin

tämä on oikea hetki hymyillä niille ajatuksille
joita päässä juuri nyt liikkuu
ja liikkujat pitää saada kiinni ja vangita
jonkinlainen hierarkia sentään
ihmisen ja turhuuksien välillä
tosin noiden kahden asian välinen kuilu
on tänään niin kapea ettei väliin mahtuisi tuskin edes
paria arkillista lehtikultaa

ihan tulee ivallinen olo kaikkea kohtaan
vaikka itsessä ei ole mitään parempaa
kun kävelee pimeällä tiellä
saattaa luulla jonkin olennon seuraavan kulkua
metsästä käsin
vaikka tosiasiassa puuta vain pudottelevat
viimeisiä lehtiään

eikä ihmisellä ole mitään pelättävää
jos vain älyää katsoa oikein