Istut huoneessasi
Auringonlaskun -boulevardin varrella
on lempeä
ja lämmin aamu,
mutta asunnossasi paistaa
kelmeä kuu
sytytät savukkeen
savu piirtää ilmaan menneisyytesi varjon,
joka viettelee kyyneleen viattomista silmistäsi
lasi viiniä
kohtuuta...

Näet peilistä:
poistetun rintasi arven,
vuosikymmenet kasvoillasi,
riippuvan lihasi
katseesi etsii epätoivoisesti kadonnutta kauneutta
romahdus !

Muistelet juopuneiden miesten kasvoja,
vapautta,
Välimerta,
intohimoa
pelästyt sälekaihdinten välistä sisään eksynyttä
auringon sädettä
ja piiloudut satiinilakanasi alle

Älä välitä Oprah,
sillä vaikka siemenet sisälläsi
puhkesivat pahan kukkaan
ja hämähäkit kutovat umpeen
sukkahousujesi paenneet silmät;
niin uniesi demonit
sytyttävät vielä sammuneen rakkauden soihtusi
elät vain mielessäni,
mutta tiedän,
että olet totta