elämä on hiljaa, kun katson sitä silmiin

minua naurattaa, hymyilen
iloinen aurinko taivaalla
sanoo minulle
tule

mutta minne?
menisin kyllä, lähtisin heti
juoksisin puroa pitkin
aurinkoon olisi
lämmin tie
pitkä ja avara maa edessäni
huudan ja kiljun
haluan nyt heti kaikkeuteen
hukuttautua mereen
sen syvyyksiin
syksyn lehtiin käpertyä nukkumaan
lentää metsän puiden lomassa

missä on se maailma?
jossa on puhdasta
laulaa linnut ja nauraa lapset
pienet, kimaltelevat, kiemurtelevat ötökät
kääpä kannossa, lahossa rungossa
sikin sokin on joku kaikki haavat ja koivut heittänyt
vihreä verho kasvoillani

onko se taivas sininen?
joka avautuu pohjoisnavan päällä
sieltä kylmä tuuli puhaltaa sisään
sulkekaa, vetää, varpaita paleltaa
en haluaisi vilustua

kuka sen sanoi?
että ilma lämpeni
ettei lunta tulekaan
minulla oli jo paikka valittuna
lumilinnalle, suurelle ja valtavalle
halusin sinne kaikki ystävät kutsua
ja viettää juhlia

minkä värinen vesi on?
Araljärvessä, joka on suuri
ja kuollut
en haluaisi uida siellä
enkä Dneprillä
joku sanoi että Tonavassakaan se
ei kannata

minne katoavat?
ötökät, elukat, linnut ja hyönteiset
joita ei vielä löydetty
pienet eliöt meren pinnalla
delfiinit kiittävät kaloista

minne tulisin?
kun kaikki katoaa
maa hajoaa jalkojen alla
muuttuu muodottomaksi möykyksi
kuolleeksi köntiksi
jokin joka oli kaikkea
mitä toivoa saattoi
ei ole enää kuin aukko taivaassa

minne maailma katosi?
ei sitä vielä kysytä
kysyvät vasta syntyvät