Jarko Lemmetty
Tampere

Voittaja ja viikatemies


Manifesti

1. Maa on silta, jota pitkin todellisuus voidaan ylittää,
siksi kuolemaa kannattaa tanssia mistään lähtemättä ja minnekään tulematta,
ihanasti yks kaks jalat maahan paiskaat,
suopeasti yks kaks, kädet ristiin isket.
Jos aika liikuttaa, polje maata ja purskuttele,
mutta muista loppua kesken,
ettet ota liikaa.
Sopivasti sinä et saa. Kun et saa.
Valitse loistava todellisuus, jos on vara valita.
Valitse varasi nimityksellä ja normilla,
tai ota merkki ja merkitys,
mutta valitse niin, etteihän tarvitse valita,
oleva on näin ja niin että tieto pitää.
Muista harkita tarkasti tai sinut harkitaan,
kunnon ihminen kaataa arvot päällensä,
mutta hengitä niin kuin on tapana hengittää,
pidä salaisuuksia ja muista hengittää,
ettet horjahda päin vallankumousta.


Ota valtaa ja lyö se jalkoihin,
anna juosta kaikkiin suuntiin, lajittele paikat
yhteisten mahdollisuuksien mukaan,
mutta aika yksityisesti.
Pidä muutama erityisen huoliteltu pari lähelläsi
tuntemattomampien pääomien varalta.
Tanssi huolellisesti, unohda tarkoituksin, merkitse muistiin!
Liikehdi tämänpäiväisesti, kasta elämäsi tarkoitus älyssä, karkaise
ja käänny tuonpuoleisesta näkökulmasta
voittoon, suorinta tietä ihmisen läpi!
Tuonpuoleisuutta olkoon kaikki tuleva,
sitä kumarra kuin vertaistasi, se määrää sijoitustesi arvon
ja sijoituksesi määräävät sen arvon, mutta
älä vertaa! Toteutumatonkin raha on tehtävänä tehtävä.
Usko, älä anna mahdollisuuksia ja ota ryhtisi,
jotta olisitpas kerran ja olisitpas toisen myös se,
mikä olitkin ennen keinoja,
jotta pysyisit joskus, jotta pysyisit nyt.


Aseta oma todellisuutesi keskelle
muita, arvioi ne palvelemaan itseäsi.
Hakkaa itseäsi, jottet tulisi hakatuksi.
Tanssita otto ja anto, parita ja paritu, sekoita,
herätä hitunen mustasukkaisuutta,
tilaa lisää ihailua, ja tarjoa!
Pidä aina ympäristösi puolta, mutta älä kerro,
kuka pitää sinun puoliasi,
ota omiksesi
ja opiksesi, kilpailuta kilpailijasi loppuun,
mutta piilota itsesi katoamiseen, sillä olematonta ei aina kumota.
Et sinä perille pääse, ei sinusta tulla,
mutta sinä olet mennyt olemaan oikeassasi,
voit puhua tästä tanssista niin kuin häviäjät pysyvät väärässä sinun voittojesi tähden.
Yritä luovuttaa tunteitasi,
ripottele niiden hiekka tiiviisti partnerisi ympärille
niin että hän sen huomaa ja tulee sinuun,
saa muistisi ja ottaa kohtalosi, hoitaa maailman
ja myy torilla rasvaista jumalaa kelpo kilohintaan.


Ei Kreml ole mikään kihlakunnanoikeus,
pysyttele tiukasti prosessissa, paina sanojasi
kovalla kädellä tiukkaan paikkaan, laukea lehtiin, huiputa jokainen sanasi
vastustajan tuntemattomiin, aseta niille selkeä tausta, porrasta kommentit.
Ota kansa leikilläsi, pidä se aina mukana,
jotta sen saa nopeasti esille tarvittaessa.
Tanssi aikaa.
Sinut tehtiin tahtomaan, ei kysytty haluatko.
Vasta tänään ja aina nyt sinulta kysytään,
mutta sinulta kysytään koko ajan.


Myy siteet silmille,
mutta kaikki paikat loppuun!
Jumalillakaan ei ole ihmisestä mitään kuvaa,
jos ei jää riittävästi kuviteltavaa.


2. Esitäytä kohtalosi lomake päivittäin,
mutta jätä se oman onnesi varaan,
inventoi investoimalla historia tähän päivään.
Halkaistut halkovat maailman,
sinä yhdistät heidät omaksesi,
omasi yhdistä itseksesi. Perinteet velvoittavat velvoittamaan,
tanssita sekä päivää että yötä, ne pukeutuvat toisiinsa.
Pidä huoli siitä, että ne pukeutuvat hyvin,
ja ne pukeutuvat hyvin.
Kun valta pukee,
ne pukeutuvat toisiinsa kuin ihmiset.
Älä vuodata aikaa, laske elämän suhteettomuusteoria oikein.
Nuku kovin vähän mutta tehokkaasti,
ei vähän.
Ja nämä ovat seikat, joita ei ole missään.
Sinä olet kuuma rauta ja ihoton liha,
joka valehtelee itseensä,
yrität niin kovasti irrota siitä mitä olit, ettet,
vasta tänään ja nyt kohta olet toki, niin ettet,
ja kun musiikki lähtee, tehtaat kylmenevät ja sinä sytyt
oksentamaan savun, muttet kykenemään juomaan vettä,
myrkytetyt kyyneleesi
tippuvat veteen, jota et uskalla juoda,
vaikka ei sinulla ole muuta, eikä sinulla ole koskaan muuta ollutkaan,
muuta ei ole ollut
kuin puoli lasia teräviä kyyneleitä
ja katuoja, luotisuora.


Niityt on paiskattu silmillesi.
Minä talutan sinut jyrkänteen reunalle
ja kerron, että mitä tahansa voi tapahtua,
eikä muuta pääasiassa tapahdukaan.
Nousut ja laskut voidaan laskea sekä eduksi sekä haitaksi,
joten tanssi kaksi kertaa ennen kuin ajattelet,
laske askeleet vallattomammin kuin koskaan.
Sinä katsot minuun alas kuin mielisairaaseen,
sitä alemmas katsot, mitä korkeammalta katselet,
talutan sinut jyrkänteen reunalle ja sinä voit pahoin,
sillä minä olen hauta ja sinä olet ruumis,
joka nauraa ainoastaan oman kuolemansa pohjalta.
Minä olen ollut tässä koko ajan,
eivät ruumiit minua pelota,
vaikken ole koskaan sinuun sekaantunutkaan,
mutta mikä sinua oikein huimaa,
päätöksistä kannattaa valittaa etukäteen,
muuten ne voivat jäädä sattuman varaan.
Myös nämä tapaukset.


Älä silti petä itseäsi, lue ajatukseni ja petä,
mutta pidä minusta riittävän lyhyttä kirjaa,
tai minä tulen ja otan sinulta sinun
kaikki rahasi pois, niin kuin
ainoastaan tuntematon voi olla jumalaa,
tunnetuksi tuleminen katoamista.


3. Tähän saakka olen ollut tosissani,
mutta kylläs kohta näet,
pannaan totta pinoon, elämä leikiksi
ja nauretaankos sinut hautaan,
eihän se paljon mitään ole,
mutta aurinkokin lämmittää sitä mitä tarjotaan,
ei sitä mitä keskittämällä voitetaan,
ellei sitten pommilla keskitetä
ja hajauteta materiaa niin, että se lopulta
loksahtaa kaikki sinun sievään päähäsi,
jolla kaikki voivat kätevästi puhua juuri sen,
mitä sinun mieleesi ikinä tulee.
En minä sinne tule, ei minusta ole silmiesi sokeudeksi,
mutta korjaan kauniit peilisi ja suljen ne,
jotta näkisit aivan oikein. Sinä olet niin hallitseva, että minusta on tullut sivupersoona
ja vihreä ruoho, eikä aitaa ole ollenkaan,
ota tosissasi mitä haluat,
mutta pidä näppisi kurissa tai saat mieleesi
kerrankin niin että tuntuu.
Ei sen jälkeen tunnu.


Mitä sitä kiertelemään, ajattelin vähän rakastaa sinua
sieltä täältä niin kuin kaikki muutkin, huolimattomasti. Ihottomat miehet suutelevat kivestä kiven,
sinä varustat armeijat suojelemaan sitä omaa,
oka on sinussa niiden,
jotka eivät sitä voi sinulta saada.
Elämää sinä himoitset niin paljon, että se kuuluu jo kokonaan sinulle,
tappiot pidät etäisinä, mutta minä tulen kuin verinen kuu
sinun hajurakoosi,
etäisyydet katoavat
kun lompsin sinua turpaan,
enkä kunnioita sen enempää
kuin mitä sinussa on vierasta planeettaa,
se on helppoa, sillä en minä ole mikään mies, (vaan suru, jokeri ja mielen kääntöpiiri) mutta tulkinnanvarani hinta laskee kun kysyntä kasvaa.
Vaadin sinua sijoittamaan, jos haluat päästä perille minusta,
eikä mistään muusta perille pääse,
ei koivusta, tähdestä oman matkansa vertaa.
On minusta sen verran, että olen pysynyt aloillani,
eikä miehesi pääse minuun edes sinun lävitsesi,
hänelle olen perfektio, vaikka sinut olen valinnut,
olet tulkinnut hänet itsellesi,
mutta älä ota liikaa ihmistä,
tai et selviä koskaan.


4.


Minä harrastan surullisia tieteitä,
ja jos ei maailmasta surua voi löytää, se on asetettava sinne,
tämä on Estetiikka, ja siihen mitä ei voi tietää, voi asettua tutuksi itse,
olkoon tämä Sivistys,
joten harkitse tarkasti kaikkesi,
harkitse kokonaan se mitä saat,
jottet menetä sitä mitä sinulle annetaan, jottet harkitse liikaa.

Olet kukoistanut järjestelmällisesti, valinnut tunteesi hyvin,
kun joskus kuvittelin itseni ihmiseksi,
ainoastaan elämä erotti meidät toisistamme, mutta minulle on jo kauan ollut selvää,
ettei meidän intohimoinen erillisyytemme johdu, johdu ja johdu
minkään yksittäisen elementin olemassaolosta
tai näkemys- ja tuntemuseroista,
ei edes siitä, että toiset menestyvät miten kykenevät,
minä miten haluan tai en halua,
enkä halua tai ole haluamatta,
katkaisen Yleisen Mitan.


Mikä sinä olet minua mittaamaan?
Mittaa ensin varjosi ja kerro, mikä on se hetki, jona varjosi on minun pituiseni,
tai käy sisään väärästä ovesta, niin huomaat,
ettei täällä ehditä mitään mittoja kyselemään,
kaada ittelles vaan,
sänkyä ja hautaa sopii käyttää vapaasti,
sijainnit eivät ole moraalikysymyksiä,
vaikka tässä luulosairaalassa niin yleisesti väitetään.
Minä kuulen, kuinka maailma ajattelee,
puhunut se ei ole koskaan, kun ei ole mitään
puhuttavaa, on vain elämää,
eikä elämästä sovi puhua lasten tai jumalten kuullen,
eikä elämästä sovi puhua pahaa, tai se puhuu takaisin,
eikä elämästä sovi puhua takaisin.


Antaa kaikkien kukkien kuolla,
yöt ja päivät antavat elämän toisilleen ylen,
etkä sinä ole mistään kotoisin,
et kiven paikkaa,
et velkaa ole.


Puut pitävät syksyään, tutkivat marrasta
ja esittelevät näkökohtia,
ne luulevat tietävänsä, minne ovat menossa ja unohtavansa mistä tulossa, nämä ajat
ja niiden ihmiset,
joiden oikeus on kiinni vahvemmuudesta,
sanat ilmentämisestä,
ja voittajat ovat vapaita, sillä näin heille on kerrottu,
mutta heidän omasta vapaudestaan pidetään paksua kirjaa,
he lukevat sitä mielellään, sillä heille on kerrottu
että sitä luetaan mielellään,
ja siten heidän vapautensa on heidän velvollisuutensa,
jonka mukaisesti he säilyttävät kasvonsa
ja muodostavat joukkonsa.
Puut huojuvat, yksitellen.
Maailman vaatteet putoavat yksi kerrallaan,
ihmisen kätköpaikka ei ole erityisen verraton,
löytämisen varaan ei rakennettu.


Sinuttele sormillasi ja puhuttele paljaillasi, niin
otan ja tulen sinun noitarovioosi, otan raskaasti
mutta häivyn kevyesti, vaatimusten avulla
voit tarkasti luulla sen mitä haluat nähdä,
sinä kuljet jokotaitse, muttet sittenkään
pääse perille mistään kohdasta ja mitään kautta,
minä olen huone ympärilläsi, sisällä ja ulkona
ikuisesti tämän hetkesi päällä,
losottele sinä vaan sanojasi, luulet olevasi,
pidä politiikka kädessä ja tunne,
muttet sinä vastustajaa kykene tuntemaan,
niin kuin ei ole mitään mittaa
valon ja pimeän erottajaksi,
ei sameaakaan hyvää,
päivää ja kirvesvartta,
ei valon, ei pimeän.


Yöt katsovat sinuun, et muista pimeän paikkaa
ja oliko sitä, käsiä jalkoja sinua virtaa verelläsi,
et kykene osoittamaan suuntaa, verelläsi
joka ei osoita sinuun, mutta itsessäsi
me kuitenkin vietämme nämä orgiat,
keuhkosi puhaltavat ei-äänen ei-kenenkään-maasta,
eiksi minulle ja elämättömälle
maailmalle, joka on sinun ulkopuolellasi, tietenkin,
onhan pääsi soma reikä auringon nousun ja laskun
välissä, muttet sinä sitä sinne saa, aurinkoa,
tässä haavojen maailmassa olet perusteellisesti yksin,
tullutta ja mennyttä, sanojen väliin
hajoteltu mieli, tarkkaan ottaen sitä ja tätä.
Ovien väliin otettu ja jätetty,
näissä ovissa kaikki heitetään sinusta ulos.


5.


Ennen en ymmärtänyt itseäni, nykyään toiset,
delegoiduin olosuhteiden pakosta.
Seison mielipiteiden takana ainoastaan piiloutuakseni sinne,
mutta minun takanani seisoo piilossa puoli maailmaa,
ne jotka seisovat edessäni, ovat piilossa näitä toisia vastaan
sillä puolen, ja toisinpäin.
Syksyn keuhkot, vuoden musta cabaree jakaa vaahteranlehtiään,
tuumin ääneen seikkoja, joita ei voi tunkea taskuun
olematta tungetteleva, päivät liukuvat yön kölin alitse,
minulla ei ole rahaa kenellekään itseni mukaan laskettuna,
näiden katujen pituus on yhtä kuin
niiden leveys kerrottuna tarinalla
johon minut on luettu mukaan, muttei koskaan kirjoitettu
minnekään, sillä se joka kuvittelee
ihmisen asunnokseen, ei tiedä,
minne pää kallistuu kun vuokra nousee,
ja kuka sen silloin maksaa,
kun kaikesta on muutenkin tingittävä,
vaikkei sitä ole koskaan edes nähty.


Puusta näkee puun tavalla,
maasta maan, päästä pään sisällä,
alun ja lopun välille on pitkä matka kaikkialta
mikä merkitsee,
sidon vesipisaran virveliini syötiksi, heitän kauas aavikolle,
minua pidetään yleisesti kangastuksena
eikä oteta huomioon tosiasioita
sellaisinaan kuin ne lakkaavat olemasta,
vaan sellaisina kuin niitä ei muka
voisi lakkauttaa mihin tahansa muotoon.
On liikaa noudatettavaa, ihmiset roikkuvat toistensa katseissa hämähäkkien tavoin, kuin luiset luudat
he nojaavat kallellaan olevaan yöhönsä,
polviaan myöten unessa kahlaten he etsivät
tarinoita toistensa silmistä,
kuka tietää mistä saakka he ovat tulleet eksymään
ja kuinka pitkälle he joutuvat eksymään?


Uskollisuutta voidaan tuottaa teollisesti,
sanat voidaan haudata mihin tahansa
hyväksi katsottuun hautaan ja kaivaa ylös mistä tahansa tarkoituksiin sopivasta
haudasta, joka tarjoaa hyvät edellytykset
laajapohjaisille onnitteluille tuloksen johdosta.
Tuotanto koostuu tuotantokäyttäytymisestä ja oikeutetusta vallasta,
jonka vapaudesta on huolehdittava tasapainottamalla yhteiskunnassa vallitsevat ansiotunteet.
Vain vapaa valta voi olla oikeutettua.
Haluun he luottavat, se on Kommunikaatio,
jonka tuloksena ystävät syntyvät käsien töistä,
talottomat eivät osaa puhua, maattomia ei ole opetettu
haluamaan, köyhät hajottavat itse sen mitä heistä on jäljellä,
- eikä rivimiehille ole ennenkään kunnon intohimoja annettu.
Ihmisen ovessa kiiluu lasisilmä, näkemätön,
jotta hän ei näkisi pimeää, mutta voisi silti katsoa eteensä,
niin kuin valon voisi opettaa valikoimaan,
niin kuin se olisi jokin Halu!
Ovensa jokainen joutuu avaamaan tai se avataan
selälleen, selälleen
niin kuin oikeamieliset tuomitaan elinkautiseen rikokseen
heidän häpeällisen syyttömyytensä johdosta,
sillä he ovat niin syyttömiä, että ovat jo menettäneet tarkoituksensa,
syyttömät ovat menettäneet tarkoituksensa, ilman juonia, suunnitelmia ja juonia menettäneet kaiken.
Jokaiselle on pakko näyttää, näyttämällä tarkoittaa,
näkymättömyydellä ei ole ansaittua merkitystä,
vaikka sillä tulee tehdyksi suurikin raha,
kyllä sinut uskotaan, kun valitset oikeat
lait kättä pidemmälle, horisonttiin, sillä ne ovat kuin katse,
pidä ne sellaisena, vakauta nuolen lento,
siirrä maalitaulu oikeaan paikkaan.


6.


Halveksu niin saat halvemmalla, laske romukullassa
jokainen päiväsi, älä mistään innostu,
jottei sinua vastaan innostuttaisi,
ole hullu ja paha, jottet erottuisi joukosta, mistään.
Kun ihminen kasvaa, hän kasvaa aina vain kesken,
älä päämääritä, sillä se on jo melkein samaa kuin itku,
älä kulje väärästä ovesta,
mistään,
kuljeta aina tarpeellinen
määrä maailmaa mukanasi eksymisen estämiseksi,
tee siten eksyttämisyritykset kannattamattomiksi.
Ja kun otat kiven käteen heittääksesi,
muista kuvitella kiveä,
ettei se ala kuvitella kuvasi ja viedä,
pidä puolesi ettei materia, sana, juhlapuhe, lausunto,
virkaanastujaisseremonia,
nootti, tieteenparadigma tai mikä tahansa
yleinen seikka saata johdattaa sinut ymmärtämään
maailmaa niin kuin se olisi ymmärrettävissä jotakin kautta
eikä jotakin varten, tässä mielessä tahtoa kutsutaan luottamukseksi,
johon markkinat perustuvat ja jota sinun tulee nauttia hautasi, kohtusi sekä kohtusi, hautasi pohjasta saakka, pohjaan saakka, lopusta asti alulle saakka ja näin, menneelle ja tulevalle sekä päinvastoin osoitetulle maljalle sinun tulee juoda itsesi verta nestettä, sen maljan kunniaksi sinun tulee täyttää itsesi piripintaan.
Minä kumoan.


Riisu silkkikäsineesi, kuutamo on lämmin,
mutta jätä ihosi avoimeksi, anna vapisevan tuulen
maalata sokeudelleen olosuhteet, heitä nyt lanttisi!
Kovettuneet pilvet tunkeutuvat toisiinsa,
sinä asetat silmäsi pieneen puiseen rasiaan,
jossa ne tunkeutuvat toisiinsa,
sillä yö on pimeä ja jumalat riippumattomia,
itse kävelet ajatuksiisi ja niistä pois,
ja kun kävelet taaksesi ja takaperin kotiisi, älä enää
katso takaisin tänne, sillä eteesi katsomatta jo näet
sen minkä tulet näkemään tai et tule, et keneksikään enää.