Ville Hytönen
Turku


AUTIO MAA

pesen puun lehdet,
viikkaan kemujen jälkeen
keittiön korkeimmalle hyllylle

saa mies, vanha sotkea yksin
pyörällään, saa aatteensa
ne on sen vaatteet
pitää piiskansa hyllyllä

polkee paikallaan, kuljettaa
kirjattua postia
vie viikattua, kemujen jälkeen
kuolee voima maasta
kun aika pysyy



HIRVILAMMI

ei kukaan tunne miestä,
joka saapuu
maalta
kulkee pitkin askelin,
varoo sijaansa
ei kukaan tunne miestä,
vaikka olisi kuhaa
laukussa, kyyneleitä
taskullisen verran
saa silti kulkea yksin.



HAMPPUKÖYSI

silloin sain
hamppuköyden
kiipesin, kylän
korkeimpaan
hitto

ja luulin
että puusta
noustaan aurinkoon
että
pilvet ovat kermajäätelöä,
nougatia
että
pitää takoa
kun rauta on kuuma
ja että se liittyy
ukkoseen.



KOHTAUS KUUDENNESSA KERROKSESSA

huomioi valo ja peili, näkyykö
näyttelijä?

Pelkäsin
kattojen kaatuvan
dramatiikan tajua jo
tuolloin, pelkäsin
korkojen paukuntaa
kuivalla asfaltilla
sillä se kaikki kuului kuudennen kerroksen ikkunaan

ja valo laskee ikkunassa, näyttelijä nukahtaa, kaksi, kolme,
Brahms, kaksi, kolme, nyt

sormet
mäntysängyn reunalla
peitto on kylmä
kuin kylmä vesi juoksee