Teemu Huotari
Turku



Kädet melkein vapisevat
               a on arvoituksen alkukirjain
                              on liikaa ajatuksia
Matalapainetta,
               sanoi meteorologi radiossa
                              tyhjyys moninaisuudessa
                                             yksin huoneessa
                                                            joukossa x
Väsyneisyys varjostaa minua
               pirteydestä puhumattakaan
                              valojen himmentyessä
                                             ajatuksissa uusissa.


*


Ajattelen jotakin
ajattelematonta
tyhjyyden moninaisuutta
täydentäviä tehtäviä
ajan ja varjojen kimmellystä
selkeää ja joskus hieman vierasta
avaruuden kohinaa
ja lentäviä lintuja.

Arvoituksellisia muistoja
ja miettiviä ilmeitä
vaihtelevien aikojen keskellä
näen perhosen vihreän
matkojen muuttaman ajatuksen.


*


Kuuntelen meren ääntä
kuohuavia vaahtopäitä
kun myrskytuuli puhaltaa
meren voimat luovat tunnelmaa
sen aallot vangitsevat katseeni
aavoilla ulapilla
hymy kasvoillani
luotojen vastaanottaessa suuret tyrskyt
laivan lipuessa avomeren sylissä.