|
Suvi Vanhanen Pori
Tuore porilainen, 28-vuotias ihminen, äiti; lyyrisyys aina ollut lähellä (vaan kirjoittautunut äskettäin).
Maatalousnäyttelyssä
Olo on kuin maatalousnäyttelyssä.
Vatsa,
pullea,
tipahtamaisillaan oleva ihmekurpitsa
ei pure taputtelijoita.
Maidon virta hukuttaa ihailijat!
He juopuvat ja vajoavat onnellisina kermatynnyreiden väliin.
Virtsarakko, ylähuuli, vatsalaukku
kaikki löytyvät ja lausutaan: moitteettomia.
Pentu on valioyksilö.
Rautaisena veri virtaa sukukirjasta toiseen.
Tuolla tuntuu toinen takajalka.
Vasemmassa kädessä on viisi sormea.
Kohtu kasvaa käyrien mukaan.
Katso, siinä heiluu pylly!
Rakkaani, olemmeko joutuneet karjapaimenten keskelle?
*****
Leikki
Pieni käsi viskoo sisuskalujani
nostaa haiman paikalle valtavan maksan
kaivaa pintaan tykyttävät suonet.
Terhakkaasti hän viilaa kynteni.
Hän on päättäväinen.
Tänään hän tekee minusta punaraidallisen
ja huomenna hän leikkii kylkieni vihreillä pilkuilla.
Hartaasti hän muovaa omituista otustaan.
Pääni tilalle hän nakkaa sydämenmuotoisen leivoksen.
*****
Keräilen kananluita nurkista,
sillä rakennan niistä
vetoisen, pienen varaston
huolia varten.
Sylissäni karvareuhka
silitän sitä sillä välin
kun sinä
nukut pois pimeyttä.
Eräpäivät tunkevat sisään
ja konttaavat ohitsemme.
Valon sokaisemat.
Olemme totta, tänään.
Se pelastaa meidät
kaikilta väijytyksiltä.
*****
Mitä enemmän voihkimme
sitä enemmän isät suihkuttavat poikalapsia
jotka ryömivät äitiensä säärille -
rakentavat asumuksia naisille
jotka kantavat vaipat sisään
leikkimökin kokoisissa teräslaatikoissa.
Kieriskelemme
karjahtelemme,
sijaamme pinnasänkyihin
leijonien vuoteet.
*****
En kirjoita meidän kehoistamme.
Kirjoitan joistakin kehoista joissakin meissä.
*****
En tiedä minne sinut laittaisin.
Putoaisit varpaan välistä.
Kainaloon olet liian iso.
Et halua korvan taakse.
Haaroväliin, ei.
Kämmeneen olisit melko lailla sopiva
mutta
en löydä kättäsi.
*****
Tulinen heinä tarrautuu jalkoihini
sytyttää
ansan.
|