|
Sanni Nikali
Tampere
"Opiskelee yliopistossa Suomen kirjallisuutta ja filosofiaa, äidinkielenopettaja."
Uusimmat tutkimukset
Sinä vetoat uusimpiin tutkimuksiin
ja minä sanon, että uusin tutkimus
on pystyviilto ranteessa
kipua huutava haava
siinä sinulle evidenssiä ja empiriaa!
Olen puhunut sanoja ristiin ja rastiin
tuntenut kuinka aika sahaa hermoratoja
vanhalla tylpällä pokasahalla
älä sinä viittaa uusimpiin tutkimuksiin
kun uusin tutkimus seisoo edessäsi ja
sen silmät ovat
surusta sameat.
Juodaan pullot pohjia myöten, täytetään
lasit Tolulla
ja otetaan toiset!
Me näet harjoitetaan kokeellista kemiaa, kun
elämä on ensin harjoitellut meillä -
sen jälkeen voit
kääntää papereistasi puhtaan sivun
niin minä piirrän sinulle
uusimmat tutkimukset ja diagrammit
sydämeni ja sormeni
verellä.
Sinä vetoat uusimpiin tutkimuksiin
sinä vetoat vaikka mihin ja minä
näen elämän kasvot, jotka kääntyvät
vastakohdakseen, aina uudelleen.
Me emme pääse
yhteisymmärrykseen, me emme
käsitä toisiamme
sama aika ja paikka kolmen viikon päästä, sanot -
Vitut.
Välttämättömyys
Haluamatta kuulla kuulen kuitenkin
miten elämä kohisee minussa
kasvattaa minua joksikin, kun minä vasta
laahustan perässä
Elämä kiihtyy kasvun ääniksi,
joita en hallitse
ne kaikuvat kivistä ja
kallioista humisevat metsien puissa
ne soivat
mutta en saa tehtyä niistä
sävelmää.
Elämä olit täällä minua ennen
et minulta kysynyt
aikaa tai paikkaa, et materian
määrää tai hintaa
tulit kohtauspaikalle yksin
Jumalan suuren kellon alle
kosmoksen torin kulmaan -
Haluamatta elää elän kuitenkin
kuljen mukana näissä vaunuissa
ja me ajamme hitaasti
tuntematonta tietä
kuhisevan metsän läpi, en
haluaisi, mutta
kysyikö joku minulta?
Surun kieli
Minä opin vain yhden kielen
kasvoin kiinni sen muotoon ja
merkitykseen
sen sanat eivät kuulu valossa, eivät
kelmeän kuunhymyn alla
vain pimeydessä ne puhuvat
etsivät sointuaan ja
ilmaisuaan.
Ja se kieli on vaikeaa
sen sanat irtoavat tarkoitteistaan
ei suu saa sen
foneemeista kiinni
ja vain vaivoin pystyy lausumaan
mitä sillä kielellä voi sanoa.
Ja se on universaali kieli, sen
äänteisiin kuuluu äänettömyys
ja itku antaa sen sanoille voimaa
se rakentaa suuren tyhjyyden muurin
sen sanoista ei tehdä lauluja
eikä niillä rakasteta toista -
Minä opin vain yhden kielen
minun sanani jäävät
yön tummiin oksiin kiinni
minä kuljen hiljaa kuin
laulamaton lintu, kuin äänetön
mykkä lintu.
Että olisi päivä
Että lankeaisin päivien virtaan
että kulkisin tasaisesti
taivaan valon alla
eikä tuuli enää hajottaisi minua, vaan
kulkisin sen sylissä
kuin höyhen joessa, ääneti
kantajastaan irroneena, mutta olemuksensa
hiljaisessa tyyneydessä
Että olisi päivä
jolloin kulkisin kaduilla kuin muut
ilman varjoja ja välähdyksiä
mielen tummissa liikkuvissa kuvissa
vain katu auringon säteistä kirkas
ja minä niin kyseenalaistamaton
kuin etäisen puiston
liikkumattomat puut
Että yön jälkeen
kuuluisi vaimeaa musiikkia, jonka
kanssa minä olisin yhtä
ja me soisimme
tietoisina sävelistämme, siitä
että soimme
ja me rakastaisimme sitä laulua
sen tuntematonta laulajaa tai soittajaa
ja vaikka vieraassa maassa
vierailla kaduilla ja teillä
soisi se laulu
me olisimme siltikin
kotona.
|
