Matti Paasio, Helsinki



Synnyin 1.9. tai 9.1.1970. Kaiken minkä olen halunnut tietää kirjoittamisesta olen oppinut rikosromaaneista. Syyttäkää Kuoropoikia. Käyn töissä päiväkodissa, nelivuotias tyttäreni asuu Vantaalla. Koiramme vartioi muinoin Dalai Laman aarteita - nyt se haukkuu aamuyöstä uutisia jotka pyrkivät sisään postiluukusta. Jonain päivänä saavutamme nirvanan.
Sähköposti: Matti Paasio .






Hän halusi tupakkaa

Löysin kultani
pitkän mustan
takin taskusta kaksi euroa,
ja illasta muodostui onnellinen.
Olin saanut kustantajalta kirjeen
jossa edes nimikirjoitus
ei ollut omin käsin sutaistu.
Kysyessäni tietä erakon luo
vastattiin että
hän on lähtenyt vuorille
yrttejä etsimään,
pilvien läpi ei näe minne.

Joka ikinen päivä
kuin Jeesukselle kolmas.

Oma elämäkertani

Puuro tippuu pöydälle,
lusikka on pysähtynyt
puoliväliin
matkallaan lautaselta huulille.

Mikä jouduttaisi
pitkää sadepäivää,
miten saisin naiseni lämpenemään,
keijukainen kuolee joka kerta.

Miehet ovat säälittäviä hyönteisiä.
Minä olen kuhnuri. Seuraan lumottuna
kun hän keikkuu T-paidassaan
ja pyjaman housuissa, myöhästyy töistä.

Labyrintti

Sateisena elokuun ensimmäisenä
yritän löytää omat jälkeni,
kulkea päivän reitit
vielä kerran.
Annan katseeni lakaista jalkakäytävää,
rakeista violettia
ja harmaata,
tupakannatsoja,
pullonkorkkeja -
liiskaantuneet purukumit
kuin pienet kuut
valaisevat hiekkaa ja
pitaleivän riekaleita,
läpinäkyviä rapisevia
muovipusseja,
pankkiautomaatin kuitteja,
revittyjä Eerikin pippurin lautasliinoja.
Kyselen kassoilta.
Variksetkin ovat lopettaneet
tältä päivältä
ja ilkkuvat, pankkineidit
kipittävät kotiin, oppivat sovittamaan elämänsä
ja antamaan anteeksi
sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
Albertinkadun kulmassa haluaisin huutaa.
Miksi puhutte
Dostojevskistä,
kihlasormukseni on kadonnut.

Jenkeille mikä jenkkien on

Ja Tshetsheniasta versoo uusi
Afganistan,
jatkuvuus on politiikassa tärkeää.
Silti sota ei ole viagraa.

Amerikkalainen ei astu oikeuden eteen
vieraalla maalla.

Hänet saadaan kotiin
vaikka taivaan porteilta.

Hän on samassa hahmossa
sekä tuomari
että puolustus,
muita ei tarvita.
Tässä maailmassa tai tulevassa.

Menen naimisiin kirkossa
jonka katto on jo ammuttu taivaan tuuliin