Niko Rajakallio,
Kankaanpää

Synt. 1975, runoja julkaistu aiemmin Heti tänään - ja Reviiri-antologioissa (1992 ja 2000).



Valmet 361

Se on hevosentappaja,
jolle valmistetaan tietä.
Se saa kovankin miehen vapisemaan
ja kiroamaan syntymänsäkin,
kun pakkasaamuna letto vihdoin on jäässä.
Se on savotan kymppi, joka päättää
annetaanko urakan kusta.

Futurismin nurja puoli.


Etsijä

Kaikkein huonoin kristitty
kaataa kirjoilla ainoaa Jumalaansa.
Kilvoittelee juoksemalla korkeimmalle mäelle
nähdäkseen paremmin tyhjän taivaan.

Suurinta itserakkautta
on kutsua itseään Jumalan kuvaksi, silti pystytän vielä sen pylvään,
johon voin nojata ruoskittaessa.
Hirvein vallanhimo, kiistaton Totuus.


Lentojätkä

Lentojätkän nainen on kaitaluinen,
jottei jälkeen jäisi paljon kaivattavaa.
Se nainen on kylmä pihtari,
jotta jätkä voisi rakastaa vastatuulta.
Se nainen on tien päällä,
ettei kulkumies koskaan pysähtyisi.
Lentojätkällä on kai geenivirhe
niinkuin mykällä koiraslinnulla,
josta on vain muuttamaan.


Kylänäkymiä

Näillä kulmilla ei ole maaseuturomantiikkaa,
pajupusikon, umpeutuvien polkujen ja kiinnikuroutuvan veden
dramatiikkaa ja tragiikkaa kyllä.
Käytyjä sotia, tehtyjä töitä ja synnytettyjä lapsia.
Lahoavia töllejä, kuluneita niveliä ja hajalle ammuttuja päitä.
Harvat enää kuuluvat tänne,
he rypistyvät, kuivettuvat ja murenevat hiljaa
niinkuin myrkkyä syöneet rotat.
Tänne kuuluvat eivät voi vanhentua
irvistävät tekohampaat jäljellä.


Keskiyö

Tänä elokuun yönä
järvestä nousee vahva usva.
Veden mustalla peilipinnalla
kulkee kesän ja syksyn raja.
Veneen jälki on kuin neitsyen raiskaus,
kun soudan rantaan
oravien kaluama hirvensarvi majakkana.
Tällaisena yönä
ei saa päästää lapsia rantapolulle.
Kavioiden terävät iskut
ja tyhjän hevosenmahan veltto hölskyntä
kuuluvat rantakuusikon takaa
kuin kuoliaaksi lyöty ryssän kuriiri
ja koirankuonoiset ratsumiehet
ajaisivat yössä jotain etsien.