|
Outi Lähteenlahti,
Pori,
Outi Lähteenlahti (s. 1975) opiskelee
Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan Satakunnan yksikössä
Porissa. Hänen runojaan on julkaistu Reviiri-antologiassa
vuonna 2000 ja Lahden runomaratonin antologiassa vuonna 2001.
Sininen jää, kerran olen kiinni
jäässä, kuulen tuhannen vuoden
sulavan tässä päivässä
kipinät lähestyvät, sula
jossa hylkeet uinuvat
lojuvat kylkeään kääntäen
haluaisin sinun selkäsi kasvavan
kiinni minuun, kartaksi
usvan suodattama kivi
kuin olkapääsi, pyöreä
pisaroista kiiltävä
pyörivä kivenjyvä
vesi valtaa tiemme
hiipiessämme sukkasilla
yön unesta häirittynä putoukselle
josta jää alkaa, sininen jää
minun jääni
***
En tiedä miten jäätä
pitäisi lähestyä
pysyvää, asumatonta jäätikköä
asettuisinko asumaan sen päälle
vai hiihtäisinkö yli
kaukana liikkuu jääkarhuja
nostan hylkeennahkaisen
laukun selkääni
kylässä ostan inuiittinaiselta
pienen patsaan, jossa
karhu muuttaa muotoaan
ostan myös kuvan, jossa
nuoret ja vanhat kasvot rivissä
katsovat merelle, tähyävät
josko tänään
hylkeitä ja mursuja
naiset purjehtivat omalla naisten laivallaan
otan laukkuuni evääksi
jäistä valaanlihaa, jota imeskelen
pohtiessani suuntaa
illalla pystytän kodan
revontulista päätellen
olen yksin
paras kuuntelija itselleni
jonka tiedän
***
Ryömimme luolaan
jäätikön alle
tietysti se on vaarallista
haluan lukea jäästä
sen omalla kielellä
täällä olen hylje, liu´un
heilutan pyrstöäni ja solahdan
takaisin maailmaani
etsin sinua
jos löytäisit, taitaisit
hylkeennahkatakissasi
iskeä minua puulla
ja viedä kotiisi
Aamulla penkilläsi
roikkuisi ihmisnahka,
sitä minä toivon
***
Talviluolat oli käyty penkomassa,
karhuntaljat viskelty pitkin lattioita
Jura sytytti tulen kiviseen ympyrään
käpristelimme sormiamme,
ne olivat ryppyiset edellisyön uimisesta jääjoessa
Birka kantoi pyydystämämme taimenet sisään
alkoi keittää ruokaa savikulhossa
keräsin taljat ja pinosin ne nukkumanurkkaukseen
piirsin taivasseinälle toiveen hylkeestä
ja unen biisonista
oli ruoka, annoin Juran puhdistaa hampaanvälini
kun ruodot oli ripoteltu ovelle suojaksi,
luolaan tuli oma rauha
Jura aloitti rummutuksen
ja me tanssimme, tanssimme
kivien päällä, ja alla
kivien sisällä
kohtasin toteemini, hylkeen
avannon reunalla
kaikki oli hyvin niin kauan
kun sain katsella sen jäisiä silmiä
***
Aamu ei valjennut ollenkaan
sankka sumu kietoutui silmiin
heti ovensuussa,
päätimme siirtää vaellusta
vuositarina oli vielä merkitsemättä muistiin,
metsän palo, sateen tulo
ja jättiläisten maihinnousu
Jura olisi halunnut jatkaa matkaa,
mutta jumalat eivät pidä siitä,
että jätämme kertomatta asioita
Jätin merkitsemättä pikku-Vardan vajoamisen
maaemon syliin
hän oli heikko
minä kannoin hänet karhuluolan solaan
odotan jo kesän vihreitä varpuja
keltaisia perhosia
en tiedä teinkö oikein,
mutta nyt hän laulaa minulle joka yö
ja naurattaa minua
Jumalat eivät saa häntä vielä,
minä haluan omistaa hänen pikkukätensä
ja silmänsä vielä yhden kesän
***
Kolmantena yönä talviluolassa
Atmir antoi minulle enteen
määräsin aamulla kaikki koolle
ja matkaan
kun saavuimme merelle
sinivalas oli juuri ajautunut rantaan
leikkasimme isoja lihankimpaleita
ja sulatimme rasvaa
Aamulla heräsimme rannalta
vatsat vielä pulleina valaan lahjasta
täytimme varastot ja rekemme
veistin kotimatkalla
helmet valaanhampaista,
korean talismaanin äidilleni valaan kylkiluista
jouduimme lumimyrskyn pehmeään syliin
en nähnyt mitään,
mutta pidin kiinni onnenkalusta
se veti minut ylös
avannosta, takaisin ihmiseksi
kylään vuorten keskelle
äitini juotti minulle yrttijuomaa
ojensin hänelle taikakalun,
se kalisi niin kauniisti,
kauniimmin kuin hylje laulaa
toiselle hylkeelle
itkin vähän kun sain taas
nähdä auringon
|
