Kirsi Reinikka
Australia

"Kirsi on monitoimituuliviiri, joka asuu talossa jonka korjasi Jussi."

Runoja


PEHMEÄ JA HIDAS ON ILLAN OTE

Pehmeä ja hidas on illan ote kuumalla iholla.
Hyvästelevät sanat hiipuvat ilmassa.
Valo naksahtaa pimeäksi.
Yö.

***


Ulkona

ampiainen etsii kadonnutta kotiaan, tuntematon lintu puhuu, oksa kahisee.
Moottoritie kuljettaa ihmisiä, jotka hoitavat tärkeitä asioita.

Jossain
sataa, jossain taivas on iso, jossain betonia.
Joku itkee, joku nauraa kuolemaa.
Jossain elefantti syö eukalyptuksen runkoa ja nainen makaa sängyssä, pölyä,
iholla yksinäisyys.
Jossain laiva uppoaa, jossain lumeen jää latu,
inkivääriltä tuoksuvassa majassa rakastavaiset varastavat aikaa.
Jossain lapsella katseessaan nopea viha ja pitkä häpeä.
Jossain kiertyy meri rullalle, ja mummo hautoo jalkojaan hämärässä.
Jossain joku piileksii, joku paljastaa, joku vedättää ja ivaa, joku suutelee hipaisten.
Jossain unohdus, uni, viimeinen saari kiven kolon lätäkössä.

Sen kaiken tiedän: kaikuvaa huminaa.

Siksi sisälläni
tuulee,
nousevat ja laskevat vedet,
valkoista vaahtoa keinuvilla olkapäillään.
Yötä odotan.
Yötä.

***


VARJONA

Puun varjona
jatkan matkaa
läpi janoisen hiekan,
sänkisen ruohon,
kiipeän haaleat kivet ja
haaraudun, tummun monena lätäkköön.
Nousen taas kunnes
rajalla pysähdyn:
               meri kiertää ympärilläni
               maailmasta toiseen.


***

KIELEKKEELLÄ

Kirvelevän kuumana iltana
pilven pudotessa laaksoon,
vuorten poimuillessa naruksi,
tuulen kammatessa ruohoa,
pensaiden nyökytellessä,
kuin tyhjästä
viereeni kielekkeelle

ratsastaja

hiuksissaan ruohon ja kitkerän pensaikon tuoksu,
ja ratsu kuin tuulenpuuska,
hikisinä värisivät sen jalat,
niin silloin aurinko putosi, pilvi tipahti,
laaksoon hajosi yö ja
kun katsoin nähdäkseni tarkemmin,
en nähnyt enää

ketään.

***


MUISTOT

Tässä piirteettömässä valossa
muistot asettuvat varjoon
huokailemaan.

***


OUTO PERHONEN

Outo perhonen postilaatikossa!

Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että
        siipiin on kirjoitettu minun nimeni
                kaunokirjaimin.
(Palautusosoitetta ja lähettäjää ei mainita.)

***


TAKAPIHALLA

Istun
kaskaiden äänen alla.
Sataa
surinaa.

Näen:
    repaleinen pensaanlehti
    rakastaa ujosti
    alastonta torsoa.

Tuuli tarttuu takapihaan,
pullistaa kattokankaan lihaksia,
kuiskii liljoille imeliä lauseita,
asettuu perhosen siipien alle.
    Sitten rypyttää vedenpinnan,
    siirtyy laulajaksi puiden päihin.
Sataa
suhinaa.

***


KIPUKIVEÄ

Kaksisataaneljäkymmentä miljoonaa vuotta sitten
puu eli.

Kosketan sitä mikä
oli kaarnaa,
nyt jähmeää uurretta,
kipukiveä.

***


HÄMÄHÄKKI

Hämähäkki peittää kuun
ja terassi pimenee varjoon.
Liikkumatta!

***


TOINEN JALKA PIMEÄSSÄ

mitään en kadu
en sitä, että tavattiin
en sitä, että rakastuttiin
en sitä, että elettiin ja lapsia tehtiin
sinä ja minä loppuun saakka
kaikki on puhuttu
nyt vain eletään läpi tämän päivän sinä ja minä

tänään minä katson kun sinä siivoat varaston ja syötät papukaijat ja puhut puhelimessa
ja minä rakastan sinua vaikka olenkin luuranko enkä mies enää ollenkaan
vaan kuihtunut, kuihtunut, kuihtunut

minä katson kun sinä juot kahvia vain yhden kupillisen
ja panet paljon sokeria ja syöt kolme pullaa
ja minä sanon sinulle, että näytät hyvältä ja sinä hymyilet.

Muistan kun tavattiin.
Sinä olit keiju.

Nyt minä olen peikko ja menninkäinen, toinen jalka jo pimeässä.
Minun päivänsäteeni jää tänne,
minä menen
ja mennessäni laulan sinulle rakkauslaulun.
Älä itke. Älä itke. Kaikki mitä me teimme, oli oikein.

Se oli oikein silloin, se on oikein nyt.
Kuunnellaan vain musiikkia,
shh, ole siinä vieressä ja
kuunnellaan yhdessä.