Kalle Vilppula
Helsinki


"Kirjoitan runoja koska en osaa maalata."





vietän tämän yön
siipeni ja minä
huomenna minulle annetaan nimi
uusi ääni koiraa varten
joka vaihtaa kotia

ajatukseen pitää vain tottua
myöhemmin sitä voi verrata
kipuun vasemmassa jalassa

muistan kastejuhlani:
mutta sade ehti ensin
matkallani nimetä



* * *



antaa lainaa ja ottaa
lahjaksi nuotiosta illalla
iloton liekki
lepattamaan uurteitani
iholle leikattu polttomerkki
ja laitettu olkapäähän
vaaleanpunainen tähti

sitä kaikkea minä
hartaasti toivon
loppuisi tämä
arvottoman ihmisen leima
alkamasta otsasta
päättymästä leukaan



* * *



paimennat pegasoksia
mistä taivas tupsahti taivaalle
vai olitko se sinä

aamun pituinen vahingossa hengitetty
hengitys
ei väsytä mutta tekee siinä määrin alttiiksi
että mielihyvin voi levätä sinussa jonkun hetken
jonka syy on hiljalleen
valua alas

tekohengitys on hevosen hypintää kurkun päässä
mitä sinä teet
vai vahingossako ajatukselle katoksi
teit taivaan vain maisemalle osaksi



* * *



pyörrän puheeni
taivaalle parisataa päätöntä lintua
silti ne osaavat lentää etelään
jonkun kummallisen aistin perusteella

sanot ettet tiedä elämästäni mitään
mutta joka kerta kun kerron

entä jos nyt sanon
minne minä
jos linnunaistini veisi

siksi en tahdo sanoa



* * *



pallosalamoin
sanoitan purjeet
avaan ikkunan
taivaani maailmansotivat sisään
hellästi purret egeianmereltä
myrsky rikkoo huoneen karmit
tule sisään
jätä sateenvarjo porstuaan



* * *



huoneessani letitän hiukset
heitän ne akkunalta
ilottomuuteni tähden

samalla lailla ongenkoukkujen varjot
hyppelehtivät katossa
niihin jos jää
voi suu revetä
niin että hymy kulkee
korvasta korvaan



* * *



en minä näe nukkua näin pimeässä
millään
askeleeni pysähtyvät sinuun
auringon lehvien jokaiseen oksankohtaan