Johanna puranen
Lohja

Runoja


Kosketuksista

Minä tiedän miltä päivät näyttävät

mutta kukaan ei kysy

katson radan varteen kasattuja viikkoja
tasaisia komearunkoisia pinoja
pihkapisaroita päissään

kaarnan alla kulkevat
madot ja kuoriaiset
eivätkä pysty runkopuuhun.

Öiden jälkeen osaisin kertoa niistä enemmän.


***


Kauneudesta

Räntäsateessa
odotan lunta

polulle askeleita
että näkisin minne olen mennyt.


***


Lämmöstä

Vieritän tunti kerrallaan
näennäistermein

miksi kysyä jos ei tiedäkään vastausta etukäteen.

Laitumilla on tarkat polut
mutta sitä, millä puolen aitaa istumme, ei ole vielä todistettu.


***


Ikävästä

Kun palat leikkautuvat irti
ja jaloimmat kalat tulevat uniin

mitataan hengitystä
tarkistetaan elintoiminnot

eivätkä suot ole raportissa fossiilisen hiilen lähteitä.


***


Pakkasen koko pano
koivunlehdissä
asfaltilla
toisen ja kolmannen kylkiluun välissä

jätän hetkeksi hengittämisen
kuulen kun sitä viedään
raahataan pois
tätä hetkeä.

Hengitän
hetken kuulin
en enää.


***


olen ajatellut
sitäkin

viimeiset omenat puissaan
sinisen kuun alla
joka todellisuudessa mainosvalo kaupungissa
ja unessani matkaan hetkestä toiseen alitajunnan hakiessa hyväksyntää kellon ympäri

oliko siinä hiekassa vuoria
tuliperäistä toimintaa vai lumisia huippuja


***


Seinälle pysähtyneet kalenterinlehdet
irtilaskettuja päiviä odottamassa
     että likainen lumi peittyy
     että alla kovaa maata käveltäväksi.

Pyörteitä pakkasilmassa
ylös pois

kun tarpeeksi kääntää selkänsä
askeleet kiertävät takaisin
     vasta kohtaavissa katseissa
     terävät hetket hämärtyvät
     kämmenenjäljiksi tapetteihin.


***


Vaikka katsoisi aurinkoa lumisten puiden latvoissa
sormenpäillä sulattaisi ikkunaan kirjaimia
tuuli kulkee ruohikoissa
hiljaa kaviot pihojen poikki
ja hirnahdus
jälleen hirnahdus

Harmaankylmä kaupunki
huojuttaa päiviä eteenpäin

tässä rajalla
askeleita kummallakin puolella
harhailla hetken
menneessä
takaisin kiinni elämään.


***


Matkakertomus

Nastojen alla särkyvät keltaiset lehdet

hoitohenkilökunta vetoaa
pehmeisiin miehiin
paremmin kuin insinööri

etupenkillä eväät huomiseksi
pakko on syödä
ja hengittää
odottaa edelleen

vaikkei minusta jumalaksi olekaan

en kirjalliselta toteutukseltani täytä
tuotteelle asetettuja vaatimuksia.