Ilkka Pernu
Orivesi

Runoja


olet lumileopardi,
     käsi paidan napeilla.
olet viime metrien ikoni,
     tanssi kummun päällä.

olet erävoitto,
     ja laskuhumala.
olet univelka,
     veriset tanssikengät.

yhdessä olemme hiljainen riitti,
     tyhjä tupakka-aski pientareella.
yhdessä olemme salaisuus,
     suudelma ystävien kesken.

*

alastomuus on harvoin kaunista
rumuus on häpeässä
iho ei halua esiintyä
haavoilla se verhoaa itsensä
pois yleisön katseelta

*

veistin eilen sormeeni
luu katkesi kahdeksi
satuin olemaan paikalla
kun ommeltiin

sellaisina päivinä
elämän virta pulppuaa

*

olen taas vuoden kauempana syntymästä,
päivänä, jolloin voisi lakata varpaankynnet

tuulen kulottaessa peltikatto hehkuu

olen seinän vasemmalla puolen,
haluaisin,
minun kuuluisi olla oikealla

*

koetin kiveä,
kylmää,
muuttumatonta.

se koski minuun:

emme eroa toisistamme
juuri nimeksikään.

*

yön laulu ohjaa meitä,
tietämme valaisee, pimeitä polkujamme.
näin me kuljemme hyväillen.
emme näe toisiamme.
keskenämme palelemme
   kristallimetsässä,
siinä unelmassa joka on oppaamme.
paleltunein sormin kanssani tanssit
   viimeisen valssin
     kristallimetsässä.

tätä me etsimme, mitä me löysimme

*

himmeät katuvalot
paljastavat levottomat askeleet.

ennen aamua sanat ovat halpoja,
kahden ihmisen kaunista naurua.

valhe on todellista
kuin suudelmat keholla,
eksyneet sormenpäät
kaukana kotipesästä.

aistit ovat valppaana;
kiihottuneena,
valmiina pakoon
toisten öihin,

kun oma ei riitä.

*

puutarhan perällä
asustaa hylätyssä vajassa
pieniä tinasotilaita
ja liuta leikkieläimiä,
palleroita, keinuhevoisia,
piirustuskilpailuvoittoja,
kuu-ukkojakin,
mutta silti,
kukaan ei leiki
minun kanssani.