Aki Hurme
Turku


"en ole tehnyt mitään julkaisukelpoista
runoni ovat raakileita minulla ei ole isää
ja minusta ei voi tulla miestä."





Lato on hauras kuin
tuhka
seinien läpi kuulee

kuinka nuori lumilapio nauttii
iäkkäiden kärryjen kyydistä

aika lennähtää pellon reunaan
katseet jähmettyvät

jäähileet kilahtavat kukkaan



* * *



Takapihalla

lapsi
taittaa voikukalta niskat

humala syö rakennuksen

ämpäri oksentaa palasen taivasta



* * *



Katso lapsen käsiä sormia
aivojen leikkiä

purjelentokoneen liitoa

ilman purjeita



* * *



Pienessä tuvassa asuu onnellista väkeä

Heillä on kirja josta
löytyy varmaa tietoa

Jumala oli olemassa

Hän antoi eräälle nimen
Gabriel

ja toitotti muut helvettiin



* * *


Nocturne


herään keskellä yötä tuuli parkuu talon nurkissa

en saa enää unta
jään pimeään pohtimaan

wunderbaumin tuoksuisia
sinapinvärisiä
kynsilakan vihreitä
yön mustia
Corollia
Carinoita

autoja
joita

rosvosimme

savukkeemme hehkuivat yössä
ja tuuli ulvoi
peileissä

kuin sudet
jahtasimme
kauppoja valoja
huoltoasemia
nukkuvia taloja

olimme voimissamme

nyt
olen kuoleva
kala silmät selällään, auki

huohotan hiljaa

naisen nukkuessa
lapsen nukkuessa

ulkona myrsky uhoaa
nuoruutta voimaa

kalloni pimeillä käytävillä muistot roihuavat

kuin jääpuikot
kevätauringossa



* * *


Rakkaus on loppuun kaluttu luu


rakastatko sinä minua?
kysyt illalla kynttilän valossa

en ole varma
tiedän vain että elämme samassa talossa

olenko sinusta kaunis?
kysyt aamulla kahvipöydässä

en sano mitään
näytän vain kuvaasi miestenlehdessä

rakkaus on loppuun kaluttu luu
joka ei kelpaa koirallekaan

rakkaus on pystyyn tapettu puu
jossa ei asu lintukaan

vedät minua korvasta ja naurat tuohon sinä et usko itsekkään

tule sänkyyn sieltä murjottamasta
tule sänkyyn, niin lemmitään