Johannes Huilla,
Tartto, Viro


Kotikylä ja kaupunki


Pari taloa ja tie, asema jossa junat ajavat ohi. Asemarakennus on säilytetty koska sillä on historiallista arvoa. Kaupalla ja postilla sitä ei ollut. Tiellä on asfaltti ja uusia asukkaita on muuttanut, katuvalotkin on. Marraskuussa lasten on mukava odottaa bussia kirkonkylään. Se onkin suurempi paikka, koulussa kylän lapsilla ei ole ystäviä.

Harvat liikkuvat kylänraitilla jalan, yleensä ollaan tulossa tai menossa töihin tai kauppaan. Vanhan miehen näkee joka aamu. Kylässä on myös punkkari, kastunut harakka ja karannut koira.

Jos sataa kaikki näyttää surulliselta. Ennen talolliset ovat olleet oikeita ihmisiä. Muut ovat asuneet mökeissä tai perunakuopissa. Kinkereissä on vahdittu toisten moraalia.

Yhdessä on sitten kestetty se mitä on kulloinkin ylhäältä annettu. Hallat pelloilla, isänmaalliset sodat ja muilutukset, tarpeen mukaan tietysti. Juhlapyhinä on käyty kirkossa kuuntelemassa kuinka asiat ovat, tai miltä ne saarnastuolista katsoen näyttävät. Tietysti on tilattu lehtikin, merkittäviä tapahtumia luettu ja puhuttu kahvin hinnasta. Se onkin lehden tärkein sisältö. Vierekkäin ovat uutinen kansanmurhasta ja prinsessan vierailusta. Ne ovat samansuuruisia asioita. Elettävä on, kylään voi muuttaa uusiakin ihmisiä, kaupungista tulee nuori pariskunta joitten mielestä maalla on aidompaa. Ensin ollaan mökissä ja sitten tehdään talo, naapureitakin on. Lapset raahaavat koulureppujaan metsätiellä, viima tunkee vaatteiden alle. Koulussa marssitaan liikuntatunneilla. Muulloin kuunnellaan sankaritarinoita ja lauletaan harmonin säestyksellä.

Lahjakkaimmat nuoret lähetetään aikanaan kaupunkiin opintielle. Korkeakouluissa nouseva virkamiespolvi opettelee joukkojenhallintaa ja demokratiaa, oppivat että nehän ovat sama asia. Teoriaan suuntautuville neuvotaan, että koska yhteiskunta on pirstaloitunut, kaikki kysymykset ovat henkilökysymyksiä, kunhan ne tulevat yksittäisiltä henkilöiltä.

Akatemiassa tutkitaan kansaa. Vallalla olevan käsityksen mukaan kansa on häipynyt jonnekin tai kuollut.

Ylpeä opiskelija kutsuu ystävänsä uuteen asuntoon; parvekkeelta on mahdollista nähdä useita työläisiä. Vappumarssilla lipun perässä kulkee kolme miestä. Opiskelijat eivät humalaltaan niitä huomaa.

Toisinaan joku miettii mikä paikka tämä on. Vastaus on selvä: ei mikään. Mitään näitä asioita ei ole olemassa, on vain tapa toimia.