Heidi Strengell
Rovaniemi

"Olen Englantilaisesta filologiasta väitellyt filosofian tohtori. Väitöskirjani aihe oli The Multiverse of Stephen King: A Study of Genres. Toinen väitöskirja (kasvatustiede) on esitarkastuksessa parhaillaan. Sen olen kirjoittanut Lapin yliopistolle otsikolla "You Can't Kill the Goddess": Female Archetypes in Vonnegut, Irving, and King.
Toimin Lapin yliopistossa kielikeskuksen johtajana ja tutkin aktiivisesti työn ohessa. Uusin tutkimus käsittelee myös nykyamerikkalaisen kirjallisuuden alaa.
Sähköposti:heidi.strengell@urova.fi"





Stephen Kingin kolmikymmenvuotinen sota: Mustan tornin valloitus loppusuoralla


King, Stephen
The Wolves of Calla
Donald M. Grant, Publisher 2003. 714 sivua.

Koko kirjallisen uransa ajan Stephen King on työstänyt stereotyyppejä ja monien kirjallisuusformuloiden konventioita ilmaistakseen kulttuurisia ja henkilökohtaisia pelkoja. Mustasta tornista voi yhtäältä erottaa westernin, gotiikan ja apokalyptisen faabelin piirteitä, ja toisaalta sen geneerisenä kulmakivenä painottuvat myytti- ja satuformula. Sarjasta on suomennettu neljä osaa: Musta torni, Kolme korttia pakasta, Joutomaa ja Velho.

The Gunslinger [Revolverimies] ilmestyi ensiksi viitenä novellina lokakuun 1978 ja marraskuun 1981 välisenä aikana. Niistä toimitettiin yhtenäinen romaani nimeltä Musta torni: Revolverimies, joka julkaistiin kymmenentuhannen kopion kovakantisena painoksena lokakuussa 1982 ja huhtikuussa 1984. King sai työhönsä vaikutteita Robert Browningin runosta "Roland saapui Mustaan torniin" (1855) ja sai ensimmäisen Roland-kertomuksen valmiiksi maaliskuussa 1970, opiskellessaan vielä Mainen yliopistossa. Musta torni -sarja on keskeneräinen, ja sen viides osa ilmestyi Yhdysvalloissa marraskuussa 2003 nimellä The Wolves of Calla [Callan sudet]. King, joka tasaisin väliajoin ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle kirjoitustyöstä, on vakuuttanut yksityiskirjeessä tämän kirjallisuuskritiikin kirjoittajalle, että kaksi viimeistä osaa ovat jo valmiina "kirjoittajan rakastajattaren" uumenissa (King käyttää tätä nimitystä toimistonsa valtavasta sivupöydästä, johon kertyy esimerkiksi lukematonta postia).

Revolverimiehen loppusanoissa King toteaa leikitelleensä kauan ajatuksella kirjoittaa romanttinen romaani, joka ilmentäisi Browningin runon tunnelmaa. Vaikka ei vielä osaakaan antaa Uskolliselle lukijalleen yhteenvetoa siitä, mitä sarjassa tuleman pitää, King kuitenkin lupaa, että "jonakin taianomaisena hetkenä tulee olemaan purppuranpunainen ilta (ilta, joka on kuin tehty romantiikkaa varten!), jolloin Roland saapuu mustaan torniinsa ja lähestyessään sitä puhaltaa torveensa". King arvioi, että sarjassa tulee valmiina olemaan kaksikymmentäviisi toisiinsa niveltyvää novellia ja että sarjan jokainen jakso vastaa suurin piirtein yhtä Browningin runon säettä.


Sankarin matka

Mustan tornin juoni soveltuu mitä parhaiten Joseph Campbellin teoksessa The Hero With a Thousand Faces (1949) [Tuhatkasvoinen sankari] esittelemän sankarin matkan vaiheisiin. Campbell jäljittää myyttisen sankarin matkan vaiheet siirtymäriitteihin ja toteaa, että niiden kolme osaa (Campbellin termein: lähtö/ero-initiaatio -paluu) heijastuvat sankarin matkan eri vaiheissa. Ensimmäiset merkit Revolverimies-Rolandin kutsumuksesta paljastuvat vahingossa, kun hän saa selville, että hänen äidistään on tullut hänen isänsä neuvonantajan Martenin rakastajatar. Kostaakseen isänsä kunnian häpäisyn Roland ilmoittautuu miehuustestiin ennen aikojaan, vain neljätoistavuotiaana. Viisaan asevalintansa (haukka) ansiosta Roland suoriutuu voittajana miehuuskokeesta ja suuntaa kohti pohjoista ajaen takaa Mustiin puettua miestä.

Odottamaton apu saapuu sille, joka on vilpittömin mielin tarttunut toimeen. Revolverimiehessä ilmenee pian, että juuri Mustiin puettu mies on Rolandin yliluonnollinen apu, koska huolimatta heidän keskinäisistä erimielisyyksistään kumpikaan ei etsi toisensa kuolemaa. "Mustan tornin vähäisin suosikki" ohjaa Rolandia eteenpäin tämän vaelluksella. Luovuttuaan etuoikeutetun hovielämänsä turvallisuudesta Roland suuntaa autiomaahan, jota King luonnehtii "kaikkien autiomaiden isäksi". Siellä Roland kohtaa symbolisen poikansa Jake Chambersin ja ylittää ensimmäisen kynnyksen uhraamalla hänet. Kun sankarille tarjoutuu mahdollisuus valita Tornin ja lapsen väliltä, ehkäpä peräti kadotuksen ja vapahduksen väliltä, hän valitsee Tornin. Sankarin epätoivo heijastuu sarjaromaanin toisen osan goottilaisessa ilmapiirissä, kun hän Kolme korttia pakasta -teoksen avauskohtauksessa herää Länsimeren rannalta keskellä yötä huomatakseen, että nouseva vuorovesi on tuonut mukanaan joukon ryömiviä lihansyöjäolioita, kookkaita rapumaisia matelijoita, joista yksi onnistuu haavoittamaan häntä.

Campbellin jaottelussa koettelemusten ja voittojen initiaatiovaihe esittäytyy koettelemuksina ja kohoamisena kunniaan. Vedettyään Eddie Deanin, Odetta Holmesin/Detta Walkerin/Susannah Deanin (hahmon persoonallisuus on jakautunut) ja Jake Chambersin ulottuvuuteensa Roland katsoo, että hänen joukkonsa on nyt täysilukuinen. Hän kutsuu sitä käsitteellä ka-tet, joka tarkoittaa yhteistä tehtävää suorittavien ihmisten yhteenliittymää, jonka jäsenet jakaa myös yhteisen kohtalon. Rolandin joukko lähtee yhdessä suuntaamaan kohti Mustaa tornia, ja matkalla sinne he joutuvat kohtaamaan monia vaaroja ja suorittamaan monenlaisia urotekoja. Heidän täytyy esimerkiksi uhmata jättimäisen Shardik-karhun vihaa ja lopulta surmata se. Heidän täytyy myös löytää Mustaan torniin johtavan Säteen polku, vierailla goottilaisessa Ludin rauniokaupungissa ja matkustaa mielenvikaisella Blaine-yksiraiteisella. Näistä seikkailuista voi päätellä, että Musta torni -sarja on linjassa Campbellin ja Northrop Fryen esittelemän myyttisen seikkailuperinteen kanssa.

Koska Musta torni -sarja on vielä keskeneräinen, joudumme vielä jännittämään, korotetaanko Roland kunniaan. Näin näyttää olevan myös Campbellin sankarin matkan kolmannen vaiheen laita, eli toistaiseksi emme tiedä, kuinka Rolandin paluu ja integroituminen yhteisöön tulee sujumaan. Robert Browningin runosta "Roland saapui Mustaan torniin" voi kuitenkin päätellä, että Rolandin voitto on vain ajankysymys.


Callan sudet

Callan sudet jatkaa samaa eeppisen kerronnan perinnettä kuin aikaisemmatkin Mustan tornin osat. Saatuaan hiukan etumatkaa neljännen osan velhoon eli Rolandin arkkivihollisista kiinnostavimpaan, Randall Flaggiin, Tornin ritarit pääsevät taas sankaritöihin. Calla Bryn Sturgisin asujaimisto on pahassa pulassa, koska kerran sukupolvessa Thunderclapin sudet käyvät hakemassa osan kylän lapsista. Lapset palautetaan vanhemmilleen mielenvikaisina ja lähes katatonisessa tilassa; murrosiän kynnyksellä heistä kasvaa äkkiä jättiläiskokoisia idiootteja, joiden keski-ikä on vain kolmekymmentä vuotta. Rolandin taistelupartio jää kyläläisten avuksi, ja samalla paljastuu taas uusia osia Kingin multiversumin palapelistä.

Romaanin kerronta etenee yksittäisten hahmojen narratiivien kautta, ja näin lukija pääsee seuraamaan Rolandin, Eddien, Susannahin ja Jaken kehityskertomuksia kingiläisten juonenkäänteiden ohessa. Uudelleennäkemisen riemu on lähes käsinkosketeltava, kun lukija tapaa Painajaisesta (1975) tutun isä Callahanin uudessa roolissaan Calla Bryn Sturgisin omanatuntona. Mustan tornin lähetessä loppuaan King tuntuu kokoavan rakastetuimmat hahmonsa yhteen, jotta nämä kaikki saisivat olla mukana myyttisessä loppukohtauksessa, jossa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan.

King antaa Musta torni -sarjalle myyttiset mittasuhteet toistamalla käsitteitä ka (kohtalo), ka-tet (kohtalon sitein toisiinsa liittynyt ihmisryhmä) ja khef (läheisyys ja yhteinen mieli). Loputtoman omistautuneena vapaan tahdon, vastuun, determinismin ja kohtalon tutkimukselle King tuntuu luoneen kokonaisen mytologian löytääkseen vastaukset näihin kysymyksiin sekä itseään että lukijoitaan varten. Hän toistaa kahta ydinnäkökohtaa: "Ka ei hallitse kaikkea, ja sattumia tapahtuu silti"; "Vapaan tahdon väheksyminen sekoittamalla se kahan on rienaustakin pahempaa; se on väsyttävää ja tyhmää". Toki nämä ovat yleisamerikkalaisia myyttejä, ja siksi ne löytyvät yhtälailla sellaisista westerneistä kuin High Noon, The Virginian ja Walter van Tilburgin The Ox-Bow Incident.

Vaelluksensa aikana Revolverisankari oppii arvostamaan ka-tetinsa yksittäisten jäsenten voimaa ja erikoislahjakkuuksia. Hän oppii kunnioittamaan Eddien huumorintajua ja kirpeää kieltä, joka pelastaa iskuryhmän Blaine-yksiraiteisen vihalta; Susannahin "pimeää puolta", jonka tämä nyt kykenee pitämään hallinnassaan; ja Jaken viattomuutta ja herkkyyttä, joilla on todennäköisesti ratkaiseva merkitys sarjaromaanin edetessä kohti kulminaatiopistettään. Kingin tarina Revolverimies-Rolandista on kuitenkin enemmän kuin kunnianosoitus amerikkalaiselle individualismille, sillä sankari uskaltaa vähin erin paljastaa salatun ja syyllisyyden tahriman menneisyytensä uusille ystävilleen. Paljastamalla haavoittuvuutensa ja vajavaisuutensa Roland liittyy aidosti ka-tetinsa jäseneksi. Enemmän kuin iskuryhmän yksittäiset voitot moraalisen missionsa pyhiinvaellusmatkalla tästä luottamuksesta lähimmäisiin tuntuu kasvavan myyttisen seikkailukertomuksen todellinen voima.

King on todennut, että hän on määritellyt uudelleen kauhugenren Yhdysvalloissa, ja väite pitää paikkansa myös Musta torni -sarjassa. Sekoittamalla keskenään westerniä, gotiikkaa, apokalyptisen faabelin piirteitä, klassisia myyttejä ja kauhua King laajentaa ja määrittelee uudelleen näiden lajityyppien ja tyylilajien rajat. Miksi King näin tekee liittyy osaltaan hänen kirjallisuusnaturalistisiin intresseihinsä: fantasiagenrejen avulla hän tutkii nykyihmisen kollektiivisia ja henkilökohtaisia huolenaiheita. Ammentaen henkilökohtaisesta kirjallisesta ja visuaalisesta kokemusmaailmastaan hän liittää niiden arkki- ja stereotyypit uhkaan teknologisen kehityksen edistymisestä yli ihmisen ymmärryksen (Tukikohta ja Tulisilmä), Lähi-Idän öljykriisiin vuosina 1973 ja 1974 (Vimma), Nixonin vainoharhaiseen politiikkaan 1970-luvulla (Painajainen ja Kosketus), sosiaalisten instituutioiden kyvyttömyyteen tarjota väestölleen turvallisuutta (Juokse tai kuole ja Tarpeellista tavaraa) ja perheristiriitoihin (Hohto ja Kalpea aavistus). King siis sekä kierrättää vanhoja kirjallisuusformuloita että antaa niille uutta sisältöä.