Palautetta Eero Turpeisen novellista Ystäväni yö:

Novellissa on juuri niitä piirteitä, jotka minä lasken kuuluviksi viihdyttävään kertomukseen: on huumoria, vakavia asioita, lämminhenkisyyttä ja viiltävää pahuutta, kontrasteja.

Turpeisen käyttämä kieli on paikoin varsin ilmeikästä: "Mersuäijän naama oli varmaan tehty sementistä tai Vallun rystyset oli posliinia." Slangilla ladattu puhekieli on tyylillisesti yhtenäistä ja yltyy välillä sangen riemastuttavaksi: "Vallu meinas heittää laatat, sillä se ei ollu safkannu mitään pitkään aikaan, fyllannu vaan sikana."

Kuitenkin tähän puhekielisyyteen liittyy suuri ongelma. Kun luin novellia ensimmäistä kertaa, odotin koko ajan, että paljastuisi, kuka novellin kertojaminä oikein on. Puhekielisyys viittaa minä-kertojaan, samoin väliin huolimattoman ja täysin turhanoloiset pronominiviittaukset: "sitäki oli alkanu hämää toi Jonten örinä". Minä-kertojaa ei tekstistä lopulta löydy, vaan kertoja paljastuu kaikkitietäväksi aivan kuin joku kertoisi jo tapahtunutta tarinaa, mitä näkemystä novelli ei itsessään kuitenkaan tue. Tämä seikka häiritsee ikävästi lukukokemusta. Puhekielisen kerronnan olisi paremmin oikeuttanut tarinassa mukana oleva minä-kertoja.

Edelleen muuten tyylikästä kerrontaa rasittaa puuduttava toisto. Turpeisella on käsittämätön kyky onnistua mättämään samoja vahvikkeita peräkkäisiin lauseisiin: hyvin ja hyvin, kuitenki ja kuitenki. Samoin sikana, sairaasti ja saleen alkavat pitemmän päälle rassata lukijan hermoja. Tietty löysyys vaivaa myös novellin rytmiä: toimintaa kyllä riittää, mutta tapahtumat tuntuvat siltikin etenevän kovin vaivalloisesti. Novellin tempo on turhan hidas ja rytmi liian monotoninen. Jo pelkkä dynaamisempi kappalejaottelu tekisi tälle kummasti terää. Huippukohdissa olisi saanut revittää nopeamman tahdin säestyksellä.

Tarinan lähtökohtana on kulunut "pahikset nappaavat väärän miehen" -skenaario, mutta en osaa olla tästä kovin kiusaantunut, kun tarina kokonaisuudessaan on varsin tyydyttävä ja loppuu paljon paremmin kuin alkaa: loppu on kaikessa lämminhenkisyydessään juuri sitä mitä tällaisen kolean rallin jälkeen kaivataan. Novellin juonenkulussa on yksi pieni kömmähdys: Vallu ajaa kyttäauton ihan tien vieressä olevalle joen penkereelle ja upottaa auton veteen. Sen jälkeen hän lähtee hädissään juoksemaan jokivartta pitkin tavoitteenaan tie ja päätyy sinne vasta kymmenen kilometriä kuljettuaan. Mitenkäs tällainen surrealistinen piirre on selitettävissä?

Ystäväni yö -novellissa on paljon hyvää, mutta toisaalta kirjoittajan harjaantumattomuus pitkin matkaa rasittaa kohtuuttomasti lopputulosta. Tähän ei ole kuin yksi lääke: lisää tekstejä alle ja vyötä kireämmälle, niin eiköhän se siitä.

Jarmo Karonen

Puhekielisyys on toistoa... tämä seikka on fakta, jota tukevat kaikki kuulemani keskustelut metroissa, junissa, tai muissa julkisissa kulkuneuvoissa. Novelli on pureutunut siis todella syvälle kielen alakulttuuriin! Nautittavaa, mutta paikoitellen raskasta luettavaa. Hyvä niin... toisto ei kuitenkaan haittaa ainakaan omaa lukukokemustani. Puhekielisyyttä on käytetty ennenkin tehokeinona: Sieppari ruispellossa. Turpeinen muodostelee paikoitellen erinomaisia kielikuvia, mutta tapahtumia voisi tosiaan tiivistää. Enemmän tekstejä, niin tulos paranee (oletettavasti).

Joonas

Novelli Ystäväni yö on todella erilainen kertomus, omalla tavallaan. Väkivalta on erottamaton osa ihmistä, yhteiskuntaamme. Novelli oli kuvaus nuorten pahoinvoinnista höystettynä ronskilla toiminnalla. Ihan toimiva aihe! Jarmo Karonen ihmettelee novellissa olevaa "surrealistista" piirrettä. Luin kyseisen kohdan ja olen eri mieltä: Päähenkilö, Vallu työntää sekavassa mielentilassa poliisiauton jokeen ja ihmettelee mitä tekisi seuraavaksi. Hän pohtii kohtaloaan ja yrittää päästä pälkähästä. Minulle ei ollut todellakaan mikään yllätys se, että päähenkilö lähti juoksemaan pitkin joen vartta tavoitteenaan päästä mahdollisimman kauaksi valtatie neloselta, jossa oli sattunut valitettava levähdyspaikka episodi. Päähenkilö olisi ollut todella typerä, jos olisi pyrkinyt saman tien varteen, missä oli juuri sattunut onnettomuus...

RAVEN