Palautetta Minni Niemelän novellista Vappuräjäys:

Ilmallo tosiaan ja junanlauta sentään, Vappuräjäyksessä on kivaa kieltä! Kun illalla vilkaistessani uutta proosasatoa olin mukavissa merkeissä edenneen päivän johdosta erittäin hyvällä tuulella, olin kahden vaiheilla lukisinko mitään vai en. Tähän mennessä vastaanottamamme jutut kun ovat olleet lähes poikkeuksetta sen verran synkkiä ja nuorta angstia täynnä, ettei sellaisella olisi viitsinyt hyvää oloaan pilata. Ryhdyin kaikesta huolimatta urakkaan ja sehän muuttuikin miellyttäväksi kokemukseksi, sillä Niemelän vappujuttu on oikein mukava ja vaivaton luettava. Lapsenomainen, mutta samalla niin terävä ja hyvin rytmitetty kielenkäyttö on tämän tarinan suola. Päinvastoin kuin oletin, hyvä mieleni vain lisääntyi Vappuräjäyksen ansiosta. Kiitos kirjoittajalle!

Jarmo Karonen

Vappuräjäys oli todella mukavaa luettavaa. Vaikka teksti oli ikäänkuin luettelonomaista, niin silti, tai ehkä juuri siksi, siitä jäi mukava fiilis.

Asia johon erityisesti kiinnitin tekstissä huomiota, oli sen viimeistelty asu. Sitä oli raaskittu tiivistää tarpeeksi ja ottaa kaikki turha ja ylimääräinen pois. Tai en tiedä, ehkä joiltakin tulee tällaista luonnostaan.

Tekstissä oli siis kaikki mitä pitikin olla, mutta ei mitään ylimääräistä. Siinä olet Jarmo oikeassa, että tällaisia positiivisia tekstejä kestäisi kyllä lukea enemmänkin. Niistä tuskaisista tarinoista, varsinkin kun ovat hyvin kirjoitettuja, tulee lukijallekin huono olo.

Terveisin Saija Timonen

Tästä kertomuksesta onkin jo sanottu paljon osuvaa, mutta arvelen että jokaista kirjoittajaa kiinnostaa saada mahdollisimman paljon palautetta.

Minustakin teksti oli hauska ja sujuva, vaikka en pitänytkään varauksetta sen tyylistä. Jotenkin kertojan ikäjäljitelmä ei oikein onnistunut kokonaisuudessaan ja kekseliäät humoristiset tapahtumat olivat selvästi isomman ihmisen järjellä laadittuja. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, koska pienet tytöt eivät juuri ole humoristisia (tässä voin olla pahasti väärässä) ja on ymmärrettävää, että kirjoittaja käyttää omaa ääntään. Jotenkin tarinan henki kuitenkin kärsii hiukkasen ja paikoittain saa vaikutelman, että kysymyksessä on aikuinen joka on pukeutunut lasten vaatteisiin ja alkanut lässyttämään. Komiikkaa, joka oli muodissa joku aika sitten ja johon ainakin minä olen jo kyllästynyt. Arvaan ettei tämä kuitenkaan ole ollut tarkoitus ja kokonaisuudessaan kertomuksen perusnaiivius on sopiva. Arvostin myös varauksettomasti taitavaa pelkistämisestä, joka antaa kuvan harjaantuneesta kirjoittajasta.

Yleisarvosanani on oikein hyvä ja jään odottamaan lisää. Mielestäni kirjoittaja on ehdottomasti ensiluokkaisen kyvykäs ja siitä syystä olisi mielenkiintoista lukea jotakin muutakin samasta kynästä lähtenyttä.

Terveisin Markku Lindroos