Palautetta Toni Ahon novellista Typerän elämän aikoihin:

Olen yrittänyt lukea keskittyneesti Tonin tekstiä, mutta jostakin syystä se hyljeksi aluksi minua ja en päässyt siihen heti kunnolla sisälle. Velvollisuuden tuntoisesti, kuten muistelija kuolinilmoituksen nähtyään yritin kuitenkin uudelleen. Huomasin vähitellen sen rakenteen ja toiseen osaan tullessa pidin jo siitä sillä varauksella, että ensimmäinen osa jätetään pois tai ainakin karsitaan kovalla kädellä..

Ensimmäinen osa, jossa muistelija näkee aikuisen perspektiivistä nuoruuden aikaista kiellettyä ryypiskelyä ystäväjoukossa ja kommentoi päätään pyöritellen sen aikaisia päähänpistoja on turha. Sen kliseinen teennäisyys häiritsee, vaikka kertomuksen raamisisältö siitä selviääkin. Minun mielestäni ankaralla tiivistämisellä tämä osa novellista parantuisi huomattavasti. Ehkä puoli liuskaa riittäisi koko johdatukselle..

Toisen osan, jossa kertojan rooli muuttuu muistelijasta myötäeläjäksi on keskusteluineen paljon elävämpi ja mielestäni monta kertaa ensimmäistä osaa parempi. Se on oikeastaan se kertomus jota Toni on kertomassa ja kuten jo aiemmin sanoin voisi ensimmäisen osan hatarat muistelot jättää kokonaan pois.

Tietysti tässä toisessa osassakin voisi tehdä tarkennuksia, mutta sellaisenaankin se on jo aika hyvä.

Ystävällisesti Markku Lindroos

lindroos@online.no