Palautetta ´´tk´´:n novellista Raakavedos:

Raakavedos alkaa kuin huono nuorten seikkailukertomus. Siinä jahdataan jonkun mummon laukun varastanutta poikajoukkiota, ja olin ensimmäiset kappaleet luettuani erittäin pitkästynyt. Kirjoitin muistiinpanoihini: ´´Kirjoittajalla on tiukka, väkevä ja elämänmakuinen lause, mutta suoraviivaisen actionin kirjoittaminen ei häneltä oikein onnistu. Ehkä hänen kannattaisi kokeilla jotain muuta lajityyppiä.´´

Jatkoin kuitenkin eteenpäin ja kohta ymmärsin, ettei kyseessä olekaan ihan mikään tavallinen seikkailustoori. Päähenkilöiden homoseksuaalisuus isketään pöytään yllättäen ja anteeksipyytelemättä, ja minä kirjoitin: ´´Kirjoittaja kuljettaa tarinaansa kuin elämä, pakottaa katsomaan kuvia, joissa ei ole 7 päivän palautusoikeutta. Olen kohdannut tavallista kyvykkäämmän kirjoittajan.´´

Kolmannessa luvussa kirjoittaja heivaa kahta ensimmäistä lukua rasittaneet seikkailuainekset pois ja ryhtyy takomaan karheaa, kyynisromanttista rakkauskertomustaan. Juuri tälläisessä kerronnassa kirjoittaja on vahvimmillaan. Hän on luonut kertojalleen äänen, jossa voi kuulla elämän koko kirjon. Taitavimmillaan kirjoittaja vangitsee yhteen lauseeseensa kertojansa koko elämänkatsomuksen.

Ajoittain kirjoittaja ehkä sortuu itsetarkoitukselliseen rajuuteen, mutta näinä vastenmielisen apaattisina aikoina, se on pieni synti. Lievää hapuilevuutta on myös havaittavissa kertojan rakastajan Jarin kuvauksessa, mutta koska kertoja on niin aidosti subjektiivinen, hapuilevuus on minusta jollain tapaa perusteltuakin. Äitiään kertoja taas kuvaa hellän ymmärtävästi.

Mielestäni Raakavedoksessa olisi aineksia paljon nyt nähtyä suurempaan ja ehyempään kokonaisuuteen. Kunhan kirjoittaja määrittelisi tarinansa, päättäisi mistä hän haluaa kertoa, niin hänellä olisi käsissään ainekset vaikka kokonaiseen romaaniin. Lahjakkuutensa hän todistaa jo nyt.

Julkaisen tämän kertomuksen tietoisena siitä, että se saattaa herättää pahennusta joissakin lukijoissaamme. Epäilen myös että Raakavedos on liian pitkä tällä tavalla julkaistavaksi. Tämän pidempiä kertomuksia tuskin ainakaan voimme enää toimittaa. Tällä kertaa kirjoittaja haluaa myöskin kätkeytyä nimimerkin taakse, ja vaikka se sotiikin periaatteitani vastaan, en antanut senkään estää Raakavedoksen julkituloa. Näyttää siis siltä että ilmaan on nyt jäämässä tavallista enemmän kysymyksiä. Toivottavasti lukijamme vastaavat mahdollisimman moneen niistä.

Jussi Aurén

Pakko on nyt pakertaa muutama rivi, kun tämä novelli tuli jo uniinkin. Takerruin sen tahmeaan taikapiiriin niin, etten ole pariin päivään paljon muuta ajatellutkaan. Muutamia kauneusvirheitä olin havaitsevinani. Pikku-Tero mustinen rintaliiveineen on kiusallisen epäuskottava (no joo, nyt kirjoittaja tietysti sitten ilmoittaa, että on tavannut lukuisia Pikku-Teroja oikeasti :). Lienee tarpeetonta todeta repliikissä esim. sellaista asiaa, että "äitisi ei ole ikinä pitänyt minusta", kun se hyvin ilmenee muutenkin. Esimerkiksi tällaista pientä sälää siivoaisin pois.

Muutenkin olin ensin sitä mieltä, että novellia pitäisi tiivistää. Sitten kun rupesin häärimään skalpelli ojossa, niin en oikein enää tiennytkään, mitä olisin poistanut (ellei siis oteta lukuun näitä vähäisiä yksityiskohtia). Ehkä jokaisessa novellissa ei ole tarpeenkaan tavoitella sotilaallista ryhtiä (kauhean radikaali ajatus heti aamusta!) ja ehkä tämä teksti ei oikeastaan edes ole novelli. Joo, kyllä tämän mieltää jo nyt joksikin pitemmäksi jutuksi.

Hyviä sanoja piti sanomani. Mistähän kaikesta syntyy se vastaanpanematon voima, jolla tämä novelli ottaa lukijan valtaansa? Varmasti Aurenin Jussin esittämät huomiot tekstin laadusta ovat oikeita. Sitten on vielä tämä henkilökohtainen aspekti - eihän kukaan pidä kaikista "hyvistä" ja "onnistuneista" teksteistä. Jotenkin itse upposin juuri tähän tekstiin. Ehkä jopa opin jotakin.

Sari P.

Raakaversio on kaikenkaikkiaan kaunis rakkauskertomus. Alkaessani lukea sitä tosin koin sitä samaa mitä edellisetkin palautteenantajat; haluanko lukea loppuun tämän hirvittävän pitkän nykyaikaisen Viisikon? Kirjoittaja valaisee ympäristöä vähitellen. Mitä minimaalissimmin hän kertoo syitä, ratkaisuja ja valmita toteamuksia. Tästä huomaa hänen kunnioittavan lukijaansa jättäen jotakin meikeläisenkin mielikuvituksen varaan.

Löysin monta paikkaa, johon Raakaversion olisi voinut lopettaa. Ehkä kirjoittajan mielestä jotakin olisi jäänyt uupumaan, mutta mielestäni silloin pienet realistiset yksityiskohdat olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa. Yhdyn Jussi Aurenin mielipteeseen siinä, että kunhan kirjoittaja keksii mistä oikeastaan haluaa kirjoittaa, ainesta löytyy. Aihetta täytyisi rajata.

Paikoitelen tuntuu, että kirjoittaja ei ole sinut aiheensa kanssa. Vaikka toisaalta kertojan äänen paikoitellen järkyttynyt ja huohottavanoloinenkin ääni koskettaa helpommin, kuin mitä itsetiotoisuus olisi saanut aikaan.

-Cro Magnon

mun mielestä hyvä. tosi pitkä muttei ollu mitään ongelmia lukee sitä loppuun. hyvä loppukappale.

Proosatoimitus vastaanotti tämän palautteen nimettömänä

Minä muuten pidin tästäkin. Tietysti homoaiheen ja suorasukaisen seksin voisi tulkita halvaksi huomion ja pahennuksen herättämiseksi, mutta loppujen lopuksi Raakavedos kuitenkin on omalla rupisella tavallaan kaunis "rakkaustarina". Kyllä siitä näkee ettei kirjoittajan tarkoitus ole ollut pelkästään shokeerata. Olihan tuo tavallaan aika raskasta luettavaa jo ihan pituutensakin vuoksi, mutta eipä silti tehnyt mieli jättää keskenkään. Eipä kaikkien tarinoiden aina tarvitsekaan olla kivoja, hauskoja ja kevyitä.

Ei tästä oikein ole mitään sellaista sanottavaa, mitä muut eivät olisi jo tuoneet esille. Minua tosin ei häirinnyt se alun "viisikkomaisuus", mutta lienenkin viihteellisempi ihminen kuin rihmastolaiset keskimäärin...

-Tuomas Saloranta