Palautetta Jaana Airaksisen novellista Isän kanssako:

Jaana Airaksisen Isän kanssako on pelottavan älykäs novelli. En haluaisi sanoa siitä mitään. Tunnen itseni niin voimattomaksi sen edessä. Kaikki nokkeluudet ovat hetkeksi kadonneet jonnekin. Kirjoittajan omin sanoin: ´´Kaikista puhumatta jätetyistä lauseista kasvaa maailma, jonka sisälle tekee mieli mennä.´´

Tiedän silti etten voi nyt paeta sanomatta jätettyjen lauseiden maailmaan. Kirjoittaja tarvitsee palautteensa, tässä tapauksessa hän ansaitseekin sen. Poltan savukkeen, saan sillä mieleni tyyntymään ja sitten pakotan sormeni näppäimistölle. Parin haparoivan lyönnin jälkeen kirjoitan:

Isän kanssako on novelli, josta kirjoittaja voi olla ylpeä. Näennäisestä pienuudestaan huolimatta se on suuri kertomus. Sen kieli on hallittua ja viimeisteltyä. Sen kerrontaa hallitsee melodia, joka ei tuekseen mitään rytmiä tarvitse. Jaana Airaksinen hallitsee materiaalinsa ja tekniikkansa niin hyvin, että hän kykenee rakentamaan kokonaisuuden, joka on osiaan isompi.

Jussi Aurén

En lukenut Jussi Aurénin kommenttia, mutta kappas vain, kun tuli kirjoitettua tuo sama sitaatti Jaanan novellista.

Alkupuolella on näennäisen realistista tunnelmakuvausta, loppupuolella filosofista pohdiskelua, syventyminen, laajeneminen.

Sain vaikutelman, että alkupuolella kertojalle on tärkeää järjestys, ehjä maailma, ehjä todellisuus, halu välttää ongelmat, "kermakon kaatuminen". Eikö tätä voisi tehdä jännittävämmäksi? Lisää rajuutta ja dramatiikkaa?

Jyrki Outinen