Palautetta Heikki Pesosen Pääsiäiskertomuksesta:

Hiukan kommentteja Pääsiäiskertomus-novellista.

Tarina näyttää aluksi arkiselta, mutta paljastuukin sitten mystiseksi. Mielestäni kertojan lähes stigmatisaatiomainen kokemus välittyy vahvasti ja koko kuvasta tulee sellainen, että siihen hyvin kykenee perusluterilainen lukija samastumaan. Pitkänperjantain "verenmakuinen virrenveisuu" on yhteistä perintöämme. (Kuinka hyvin muistan itsekin veisanneeni ankaralla paatoksella: "Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen...") Sekin on tuttua, kuinka lapsi kokee rankasti Jeesuksen kärsimykset, joita pyhäkouluissa suorasukaisesti kuvataan). Koko pääsisäisajan koemme varmasti jotenkin samalla tavoin synkeänä, vaikkemme uskonnollisia olisikaan. Lopun Raamattu-osuus sopii tai suorastaan kuuluu tekstiin, mutta mielestäni se voisi olla lyhyempi ja terävämpi elikkäs liittyä edeltävään tekstiin suoremmin. En täysin käsittänyt kaikkia yhteyksiä. Joka tapauksessa kiinnostava ja koskettava novelli.

Sari P.