Palautetta Sami Lakan novellista Kuusi

Puut ovat tärkeitä. Kysykää vaikka Paavo Haavikolta. Myös Sami Lakka kirjoittaa novellissaan Kuusi puiden tärkeydestä, mutta Haavikon sijaan tässä novellissa tuntuu olevan vaikutteita Veikko Huovisen maailmankatsomuksesta. Luonnon ylenmääräinen romantisointi saa Sami Lakan kynästä ilkeän sivalluksen kummallekin korvalle, ja kaiken yllä häilyy huumori, joka on säästeliästä, kuivaa mutta kohdalleen osuvaa ja tehokasta.

Kuusi on siis hyvä ja hauska novelli, mutta jotain viilattavaa pitkään levossa ollut punakynäni aina löytää, ja ensimmäiseksi kynäni alkoi hyöriä metsurin repliikkien tuntumassa. En tosin ole mikään murreasiantuntija, mutta minusta tuntuu kuin vanhan metsurin puhetyyli ei olisi aivan ehyt. Tuntuu kuin hän ei olisi vielä löytänyt omaa ääntään. Esimerkiksi: ´´Oonhan mäkin kaatanut´´ kuulostaa tämän helppoheikin suuhun jollakin tapaa sopimattomalta. Myös harvasanaisen minä-kertojan niukat repliikit kaipaisivat minusta jonkinmoista terävöittämistä.

Toinen asia johon kiinnitin huomiota, oli novellin alku. Se on minusta liian monologinen. Pari puhetulvan sekaan arasti heitettyä keskeytysyritystä piristäisi kummasti novellin ehkä hieman jähmeää liikkeellelähtöä ja siirtäisi samalla kertomuksen jännitettä toiminnallisemmalle tasolle. Nythän lukija on pitkään lähes yksinomaan kertojan sisäisen monologin varassa.

Esiinnostamani huomiot ovat tietenkin kokonaisuuden kannalta lähes irrelevantteja. Lähinnä ne kai ovatkin todisteena siitä, ettei ´´Kuusesta´´ mitään suurempaa moitittavaa löydy.

Jussi Aurén