Palautetta Jussi Kerttulan novellista Jouluyön kiihko:

Rihmastossa jo aiemmin julkaistut Jussi Kerttulan novellit ovat osoittaneet, että Kerttulalla on armoton tarinankerronnan lahja - ja että hän käyttää tuota lahjaansa niin, että tälläisellä hiukan tosikkomaisemmalla tyypillä meinaa mennä kahvi väärään kurkkuun. Tällä kertaa tosin tuntuu, että vaikka Kerttulan höpöhöpögeneraattori takookin entiseen malliin, hän on myös malttanut syventyä tarinaansa hiukan ja saavuttaa siksi jotain aikaisempaa enemmän. Kehyskertomus on tyylikkäästi kohdallaan, ja itse pääkertomus on kuin John Irvingin kirjoittamaa Dickensiä.

Itseasiassahan Kerttula pelaa tällä kertaa varsin kovilla panoksilla. Vaarassa on nimittäin suomalaisten lasten tulevaisuus angloamerikkalaisessa yhteisössä, onhan kertomuksen yksi päähenkilö oikeassakin elämässä englannin oppikirjoja Suomen kouluihin tehtaileva Paul Westlake. Kertomuksen muut päähenkilöt: miljönäärihomo Fii, Kusipää sekä maaninen hotellinjohtajatar Gilona Kusi ovat myöskin tutustumisen arvoisia henkilöitä.

Kerttulan komedia on ällistyttävän nopeaa. Hän suorastaan tuhlaa tekstiinsä vitsejä; jokainen lause ja juonenkäänne on hänelle vain uusi mahdollisuus kuoliaaksinaurattamiseen, eikä lukijan juurikaan tarvitse pelätä sitä mahdollisuutta, että jo kertaalleen naurettu vitsi törmäisi häneen vielä seuraavilla sivuilla.

Kielikuvatkin tuntuvat olevan Kerttulalle olemassa vain leikkimistä varten. Minulla ainakaan ei ole mitään käsitystä, miltä esimerkiksi se voisi kuulostaa kun monisäikeinen hyppydender parkaisee synnytettyään vahingossa masuunan, mutta jotain hyvin outoa möykkää se varmaankin olisi.

Kun keskustelin tästä kertomuksesta sen kirjoittajan kanssa, hän kertoi tämän olevan yksi osa 5-osaisesta Hullu poliisi -saagasta, joka kuulemma kertoo lähinnä Pirun, yökulkija Matlen ja kolmen kalarosvon vaiheista helvetissä ja muualla. En uskalla edes kuvitella, miten tämäntyyppinen kerronta toimii noin isossa kokonaisuudessa, mutta sen tiedän, että Jouluyön kiihko on hauskin joulukertomus, mitä olen lukenut. Olin sen luettuani iloinen kuin kilo okraa.

Jussi Aurén

parahin kirjoitaja ja kirjoituksen arvostelija.

Tämähän on kuin klassinen esimerkki siitä miten kaveriporukassa tyhmyys tiivistyy. huolimatta useasta yrityksestä lukea teksti, en päässyt sitä loppuun asti. onneton tarinan johdatus ja halvoilla vitseillä ratsastaminen ei oikein kanna näin pitkää tekstiä.

Topi

Samaa taattua kahjo Kerttulaa joulun merkeissä. Jussille vaan paljon onnea kirjailijan uran alkuvaiheissa!!!

Kimi

Kerttulan kielikuvat ja vertaukset ovat loistavia. Pidin edellisistä ja tämä oli vielä loistavampi!Oli hauskaa alkaa kuvitella mielessään tarinaa,kuin elokuvaa.Millaista oli hotellissa,kun ihmiset juoksentelivat bussista yms.Kiitos Jussi teksteistä,ne tuo iloa arkipäivään!

PaPu

Jos teksti olisi edes hieman luettavampaa. Nykyisenä kaoottisena mielenkielen kuvien virtana se ei sellaista ole.

Jos jotain tämäntyyppistä haluaa lukea, tosin muutamaa kertaluokkaa parempaa. Kannattaa kokeilla Stanislaw Lemin Kyberiasta.

electric