Palautetta R.P. Haverisen novellista Liplatuksen tuolla puolen:

"Onkohan tuon valtavan vesimäärän takana muita meitä vai ovatko he aivan muita, niin tai onko siellä mitään muita."

Uteliaisuudesta alkaa seikkailu. Liplatuksen tuolla puolen on muumit mieleen tuova kaikenikäisten satukertomus, jonka sankareita ovat öllömönkiäisten sukuun kuuluvat pikku karvapyörylät eli mömmöt Sipsu ja Mömmö sekä lerppakorvainen öhkömönkiäinen Öhkö. Alati ilkkuvana kiusanhenkenä esiintyy nukkavieru Hörhö.

Haverinen kertoo tarinaa sadunomaisin, kiemuraisin virkkein, jotka muotoilevat herkästi lukijan huulet hyväntuuliseen hymyyn. Kaikkein kuluneimmista sopivasti poikkeavat sanonnat ja rikkaat kielikuvat luovat juuri oikeaa tunnelmaa tapahtumista kaukana meidän tutusta todellisuudestamme. Kirjoittajalta paljon vaativa hölmönhauska tyyli pysyy yhtenäisenä ja tarkoituksenmukaisena läpi tekstin. Muutamassa kohdassa virkkeet kompuroivat turhan sekaviin sanajärjestyksiin, mutta nämä on helppo antaa anteeksi kokonaisuuden edessä.

Tarina on hyvin mietitty alusta loppuun, mutta olisin kaivannut siihen enemmän vaaran tuntua. Sympaattisilla palleroillamme ei tunnu missään vaiheessa olevan todellista hengenvaaraa seikkailunsa aikana muuta kuin yhden ohikiitävän hetken myrskyn kourissa. Hyvässä tarinassa esitellään henkilöt, heitetään heidät sitten keskelle ongelmia, joita selvittäessään he joutuvat yhä syvemmälle vaaroihin, kunnes lopulta synkimmällä hetkellä hinaavat itsensä kuiville. Lapsille tarkoitetun tarinan ei tarvitse olla poikkeus, ja satujahan joutuvat aina lukemaan myös aikuiset, vieläpä lukemattomia kertoja.

Konkreettisena korjausehdotuksena haluaisin kiinnittää huomion aivan tarinan viimeiseen kappaleeseen. Siihen asti preesensissä kerrottu satu muuttuu loppuhetkikseen imperfektiin kappaleen toisessa virkkeessä: "Urvelon väki saa vapautensa, sillä Pööt saivat läksytyksen, joka muutti heidän ilkeän luonteensa kilteiksi." Tämä voisi mennä tällaisenaan, mutta seuraavat kolme viimeistä virkettä toimisivat paljon paremmin preesensissä. Ihmettelen suuresti, mikseivät ne ole.

Vaaka taipuu kuitenkin reippaasti plussan puolelle tämän novellin suhteen. Olen sanonut tämän ennen ja sanon taas: kaiken vihaisen nuorisoangstin jälkeen (johon olen kyllä itsekin syyllistynyt) on aina ilo saada lukea jotain näin iloisen positiivista ja maallisesta surkeudesta etäännyttävää. Kiitos Haveriselle!

Jarmo Karonen

(Onko tässä nyt viimeinkin se paljon puhuttu Rihmaston fantasianovelli?!)

Mukavaa lukea tekstiä, jota huomaa jossain vaiheessa polottavansa ääneen siksi, kun siinä on niin hyvä lauserytmi ja mainio sanasto. En tokikaan syytä kirjoittajaa Pelle Hermannin plagioinnista (vaikka kieltämättä viehättääkin ajatus kirjallisuuskiivailusta, jonka keskeinen vaikuttaja olisi tämä mainittu tv-klassikko), mutta henki on sama: kieli on niin hassun kiehtovaa (ja hiukan samantyylistä kuin Hermukalla), että lukija seuraa jo senkin takia mukana hyvinkin pitkälle. Siksi pitäisi kiireesti siivota muutama pikku lapsus turhaan kompastuttamasta. Ja siksi ehkä voisi myös miettiä nimistöä vielä uudemman kerran. Öhkömönkiäinen, Mömmö, Sipsu ja muutkin ovat aika valjuja nimiä. Oikeastaan ne saavat aikaan epäluuloa: Yrittääkö kirjoittaja olla hauska? Onko tämä novelli siis kuitenkin lähinnä aikuisille tarkoitettu? Kuka tuollaisia nimiä edes muistaa saati erottaa toisistaan?

Niin kuin Jarmokin totesi, juttu tuntuisi kaipaavan myös kunnollista jännityselementtiä. Lisäksi kertomus etenee jokseenkin lineaarisesti, mikä ei toki sinänsä ole mikään vika. Kuitenkin voisi tuoda sitä jännitystäkin lisää, jos joitakin asioita hiukan valmisteltaisiin ennalta. Esim. Mömmö voisi jo novellin alussa ilmaista halunsa kaukomatkailuun. Yleisluonnehdinnat voisivat hyvin tulla vasta sen jälkeen, kun on kuvattu pientä karvaturilasta katselemassa merelle kaihoisasti. Siis esimerkiksi. Myös voisi esim. venyttää vaaratilannetta hiukan, jotta lukijaa rupeaisi kunnolla ahistamaan; nythän pööt ja myrskyt hoidellaan hyvinkin hätäisesti.

Mutta tämä on vain viilausta, tämä. Novellin kirjoittaja vaikuttaa olevan ilmaisunsa puolesta vahvoilla. Minustakin oli vaihteeksi hyvin virkistävää lukea tällainen novelli.

Sari P.

Mömmöt ja Sipsut ja Tipsut ovat kovin huumehoureisia.

oltsu