r i h m a s . t o

Kylpy

Anna-Kaisa Åman

Kuumasta höyrystä tiivistyy vesipisaroita ja ne kiemurtelevat noroina alas pitkin kaakeliseinää. Suvi istuu ammeessa, nojaa taaksepäin ja sulkee silmät. Ojentaa vedestä valkean käsivartensa, tunnustelee pesukoneen viileää pintaa, tavoittaa viinilasin ja nostaa sen huulilleen.

- Meillä on erilainen perhetausta. Kippis sille. Pisara tummanpunaista viiniä valuu huulilta leualle, sitten kaulalle. Värjää kylpyveteen pienen ympyrän.

- Saamarin keskiluokka. Ooppera. Nizza. Kosteat, lapsenomaisesti mutrullaan olevat huulet liikkuvat vasten lasin reunaa hallitsemattomasti ja umpimähkäisesti. Posket ovat punehtuneet.

- Mitä jos en rakastakaan. En edes pakaroita, asemaa, ihmistä, mitään. Jos en osaa elää tällä tavalla. Suvi koukistaa nimettömän ja koskettaa sileää sormusta veden alla. Se laitettiin sormeen maailmanpyörässä, jossa joku kirkui ihastuksesta, toinen oksensi. Vastapäinen nainen etsi maamerkkejä ja vähätteli, että eihän täältä näe mitään. Mutta silloin kun Antti laittoi sormuksen Suvin sormeen, maailmanpyörä ei liikkunut. Se oli paikoillaan, pysäytetty heitä varten. Vain ruusu huojui heikossa tuulenvireessä.

- Hei älä viitsi huutaa, nyt on nukkumaanmenoaika. Äläkä heitä sitä voileipää sohvan alle, sen voi jättää pöydälle, jos et syö. Voi vittu, musta ei taida tulla äidillistä tekemälläkään. Suvi kääntää pään ovelle.

- Antti kuule. Lapset ei saisi olla tyranneja. Niistä tulee tosi rasittavia, jos ne voi tehdä mitä vaan. Jos ne itse komentelee koko ajan. Ei vastausta. Toki hän tiesi, ettei Antti ollut kotona. Ei kai hän silloin ammeessa yksinään puhuisikaan. Koko onni tuntui nyt sietämättömältä. Vieras, ahdistava olomuoto. Että on mennyt kihloihin, eikä kuitenkaan voi kuvitella menevänsä naimisiin, ikinä. Että se on vain kulissi-ihmisten kulissitoiminto. Miten tämän Antille sanoo. Ja miten sanoo, ettei voi sietää lasta. Että on noita-akka äitipuoli, vaikkei koskaan halunnut.

- Ei ole minun, kuulitko. Voisitte tavata jossakin muualla. Suvista on käsittämätöntä, että biologia, yksi solu, voi merkitä niin paljon. Että kun Antion siittiö kohtasi sen naisen munasolun, niin nyt on lapsi ja koko suku on velvollinen ja vieraat ja itse.

- Rakas tuo lisää viiniä. Tämä on tosi hyvää. Kannattaisi varmaan viedä tätä äidillesikin. Suvi nostaa lasin huulilleen, se huojahtaa. Melkein tyhjä lasi, yllättävän kevyt kädessä. Antin äiti oli istunut vastapäätä ravintolapöydässä, syönyt ja juonut korrektisti. Puhunut typeriä asioita. Isä oli ollut mukavampi. Helvettiin perhetaustat. Hän tiesi jo nyt, ettei koskaan oikeasti tutustuisi noihin ihmisiin. Ei koskaan soittaisi niille ja sanoisi, että hei Suvi täällä, tuli vaan ikävä.

- Petro sinua mulla on ikävä, tajuton ikävä. Mä en edes tiedä missä sä olet. Ja ikävöitkö mua ikinä. Edellisenä yönä Antin kanssa rakastellessaan Suvi oli ajatellut siihen Petron, silkkaa kaipuutaan ja pelkoaan. Ja hän muistaa, millaista oli haluta mennä toisen ihmisen pään sisäpuolelle. Nyt Petrosta ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan, kuin olisi haihtunut savuna ilmaan koko mies.

- Jos laittaisin nuotion olohuoneen lattialle, niin olisi edes ne tuhkat. Suvi tirskahtaa ajatukselleen. Jos Antti sitten tajuaisi, ettei hän ollut vielä valmis.

- En ole ehkä ikinä. Suvi kääntää pään ovelle. Kuulee avaimen kiertyvän lukossa ja näkee kahvan painuvan alas. Sitten ovi aukeaa. Sisään työntyy Antin vaalea hiuspehko. Sen äiti oli ollut kovasti järkyttynyt, ettei Antti ollut vieläkään leikannut tukkaansa. Ja että se oli ottanut tatuointeja.

- Hei kulta, ai sä olet kylvyssä. Suvi laskee kätensä takaisin lämpimän veden uumeniin. Viinilasi on yhä sormien välissä. Hän puristaa lasia tiukasti ja hätkähtää, kun se poksahtaa rikki vasten kämmentä. Hän ei uskalla katsoa, mutta tuntee, kuinka veri sekoittuu hitaasti veteen. Kuin kerroskiisseliksi.

- Et kai sä mua pelästynyt? Hei mitä sulla siellä on. Antti vetäisee tulpan irti, nostaa Suvin kädet vedestä ja näkee lasinpalaset. Osa niistä on laskeutunut ammeen pohjalle. Veden pinta alenee hitaasti ja pyörre ajaa sirpaleet kohti viemäriaukkoa. Antti painaa pyyhettä Suvin käteen, katsoo hämmentyneenä pesukoneen päällä olevaa viinipulloa, joka on tyhjä. Suvi katsoo takaisin, kuin olisi juuri itse saapunut.

palautetta novellista