Palautetta Sirpa-Kaarina Virtasen novellista Kääkkä:

Novelli on alusta loppuun selkeää ja sujuvaa kerrontaa. Virtanen käyttää taitavasti vahvoja sanoja ja välittää näin tarkkaa kuvaa henkilöistä, ympäristöstä ja tapahtumista. Hän ei sorru kaikkein helpoimpiin ratkaisuihin, vaan valitsee kuvaavia ja omaperäisiä ilmauksia lähes erehtymättömällä tarkkuudella. Pari verbiä kuitenkin rasahtaa minun korvassani ikävästi: hiissata ja sitaista. Nuo aiheuttivat ensimmäisellä lukukerralla ikävän kompastumisen ja lauseen kertaamisen. Pilkkua viilatakseni huomautan vielä, että "mr. Perfect!" huudahdus tuntuu pieneltä tyylirikolta.

Novellin intensiivinen kuvauksellisuus tuntuu jopa siinä määrin, että yleiskuvasta muodostuu pintakiiltoinen. Toki tekstin pohjalta löytyy idea, tarina, ehkä yksinkertainen sanomakin, mutta silti vähän ihmetyttää kuinka heppoiselta pohjalta novelli on rakennettu. Tuloksena on jokseenkin lattea, teennäisen tuntuinen tarina, joka jättää ristiriitaisen tunnelman: teksti oli kyllä hyvää, mutta ei kertonut juuri mitään.

Ehdotankin, että kirjoittaja keskittyisi seuraavaksi kunnon tarinan kehittelemiseen, kun kerran taito kertoa on vahvasti hallussa. Tässäkin novellissa oli selkeä rakenne, oli alku, keskikohta ja loppu. Seijan jouduttua Kääkän juttusille tarina hyppäsi pirullisen intensiiviselle tasolle ja huipentui lopulta kunnon kliimaksiin. Käytä tätä formulaa hyväksi suuremmassa tarinassa, niin kaikki, mitä minä hyvältä novellilta odotan, on sitten mukana.

Jarmo Karonen