Palautetta Jussi Kerttulan novellista Ikuinen mutka:

Tarinassa ei juuri järkeä ole eikä kerrontakaan mitenkään auta asiaa. Tässä juuri ne syyt, miksi Ikuinen mutka pääsi julki. On vaihteeksi hauska lukea täysin sekopäistä tekstiä proosaosaston usein niin raskaiden tuotosten vastapainona.

Kirjoittajan kielelliset ansiot pohjaavat pitkälti mielettömien kielikuvien ja visioiden luomiseen. Joko kirjoittaja aivan spontaanisti loihtii tällaista neroutta lähentelevää mielettömyyttä tai sitten miettii todella tarkasti, miten voisi rikkoa totuttuja kuvioita. Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, täytyy ihmetellä, että miksi valmiiseen tekstiin on luiskahtanut mukaan myös niin paljon vahingossa outoja, huonoja virkkeitä. Esimerkiksi "Tämän pienen riemunhetken jälkeen he jatkoivat hiljaista melomista kohti kohtauspaikkaa, mutta kumpikaan ei keksinyt mitään sanomista toisilleen." kuulostaa ontuvalta. Uskoisinkin, että kirjoittaja on ollut vain huolimaton, missä tapauksessa suosittelisin suurempaa syventymistä teksteihin. Hiominen kannattaa aina.

Ikuinen mutka on kappalejaotukseltaan aika raskasta tavaraa. Pitkät kappaleet puurouttavat helposti mielenkiintoisenkin tekstin. Kirjoittajan olisi parasta tutustua siihen, miten muut kirjoittajat kappalejaot hoitavat. Myös virkkeiden horjuminen suuntaan ja toiseen tekee tekstistä vähän hämäävää luettavaa. Kun peräkkäin on tarkoituksellisesti outoja kuvia ja vahingossa huonoja lauseita, lukijalla on hyvin pian sekava olo, ja tekstin loppuun asti kahlaaminen voi käydä varsin raskaaksi.

Tässä tapauksessa se kuitenkin kannattaa, sillä novellilla on aivan hillitön päätös. Aivan huikeisiin käänteisiin yltyvät tarinat ovat riemastuttavaa luettavaa ja loppuratkaisu on sellainen niitti, että nauroin ensimmäisen lukukerran jälkeen vuolaasti ääneen.

Kirjakahvilassa riehunut keskustelu syvällisyydestä saa kyllä tämän novellin kohdalla helpon vastauksen: tämä on silkkaa viihdettä!

Jarmo Karonen

Jarmo Karonen on oikeassa novellin ongelmallisuuksista. Mutta tämä oli todella hauska juttu, sellaisia pitäisi olla enemmän. Ne voivat kuitenkin alkaa toistamaan itseään. Miksi hullutteluun suhtaudutaan niin "turpa nurinpäin"?

Jyrki Outinen

tämä palautetta kirjoittajalle:

(niin totta kuin olen jumala) olin riemuissani lukiessain (kaa!): jotenkin tuo niinkun tuntui vähän kuin jonkun jyrki lehtolan kirjoittamalta. kappalejako ja semmoiset rakenteet nyt ovat vain pikkuseikkoja (sattuu sitä paremmissakin perheissä että pinnataan äidinkielen tunneilta), ne saivat kyllä lukemisenkin tuntumaan ikuiselta mutkalta. on kuin kellokin ikuinen mutka.

hei kirjoita lisää tuota!!!!!

tv: tk

Kommentti Ikuisen mutkan kappalejaosta

Riippuu kusta kirjailijasta mallia ottaa tämän kappalejaon saralla. Lukekaa vaikka Kafka ahdistunutta ja puuroutukaa siihen.

Antti Rekilä - sähköpostia voi lähettää vaikka ritsalla parvekkeelleni.

Minusta tämä oli rehellisesti sanottuna aika typerä. Kieltämättä paikoitellen hyvinkin hauska, mutta pitäisi tarinassa silti vähän enemmän ideaa olla. Jonkinlaisesta avantgarde-parodiasta tuo kai vielä menisi, mutta vain sillä ehdolla että kirjoittaja ei ollut tosissaan - ja aika teennäinen vaikutelma siitä jäisi sittenkin.

-Tuomas Saloranta