Aamun laskiessa

Markku Yli-Pentilä

Hätkähdän hereille levottomista ja omituisista unista, joissa oli päinvastaisuuden ja takaperoisuuden tuntu. En tiedä, mikä minut on herättänyt. Katson kelloa, se on varttia vaille yhdeksän.

Kuulen lähestyvien sireenien ulinaa.

Ilmeisesti tulossa on monta autoa, jotkut poliisi- toiset ruumisautoja. Katson ikkunasta. Ne pysähtyvät naapurini kohdalle, ja niistä tulee ulos miehiä.

Toiset kantavat paareja ja toiset taas pitävät käsiraudoin kiinni jotakuta, jota en kuitenkaan välimatkan vuoksi voi nähdä tarkemmin. Hän ei vastustele. He kantavat paareja kohti taloa, eivät ambulanssiin tai ruumisautoon. Miksiköhän? Siirryn pois ikkunasta ja avaan oven. Menen naapurini talolle nopeasti ja näen, että paareilla makaa huovalla peitetty hahmo.

Vasta nyt katson taloa tarkemmin: Aluksi huomaan rikotun oven. Sitten huomaan, että siellä on porukkaa. Poliiseja jotka kuvaavat paikkoja, ottavat  esineistä pois sormenjälkijauhetta ja tutkivat ja mittailevat, nyt he lopettavat. Ovat ilmeisesti lähdössä.

Joku vetää huovan pois paarien päältä ja huomaan järkytyksekseni, että kyseessä on naapurini. Nyt hänet lasketaan paareilta lattialle. Mitäs käytöstä tämä on? Toinen mies irrotetaan käsiraudoista ja hänen luotaan lähdetään kiireesti pois. Nyt poliisit ottavat aseet esille ja valmistautuvat lähtemään. Jostain lattialta lennähtää ase myös äsken vapautetun miehen käteen. En tunne häntä.

Poliisit astuvat ovelle ja eräs heistä huutaa: - Ike, Esa atodup!

Poliisit korjaavat rikotun oven rynnistäessään siitä pakoon. He juoksevat kiireesti autoilleen, samoin ambulanssimiehet, jotka vievät paarit mukanaan.

Sireenien loittoneva ulina kertoo, että autot poistuvat. Ryömin vielä lähemmäksi.

Auringonvalo vähenee, onkohan nyt tulossa ilta? Katson kelloa, se on puoli yhdeksän.

Tuntematon mies kohottaa aseensa ja tähtää maassa makaavaan naapuriini.

Pitäisiköhän nyt tehdä jotakin?

Naapuri alkaa valittaa ja korista. Kammottavat äänet sen kun voimistuvat.

Hän nousee kuin taikavoiman vetämänä ylös, mies painaa liipaisinta ja lopettaa naapurini huudon. Naapurini huutaa- -Älä!

Tunkeilija laskee aseensa ja raivo palaa hänen silmistään, kiihkeämpänä kuin aikaisemmin.

-Isaklev taskam tyn! tunkeilija sanoo yhteenpurtujen hampaiden välistä.

Naapurini tyyntyy vähäsen. Hänen kasvonilmeensä ei näytä aivan yhtä pelokkaalta kuin äsken, vähän pakokauhuaonsilti vielä näkyvissä.

-Esa out siop enap! hän pyytää.

Aamuinen vieras  pistää aseen taskuunsa ja sanoo: -Iskivles taisa näädhet tyn.

Nyt hän menee ovelle, naapurini seuraa häntä hymy kasvoillaan. Mutta miksi, tuon kaiken jälkeen.

Tunkeilija työntää ovenkahvasta ja ovi aukeaa.

-Nääsis yäk! Tilut ätte, aaksuah! sanoo naapurini ja sulkee oven käntämällä nupista. En yhtään ihmettele, että hän pitää oveaan takalukossa, kaiken tuon jälkeen.

Vieras painaa ulkona ovikelloa ja naapurini menee pois ovelta ja sammuttaa valot.

Ulkona tuo murhaaja kipuaa autoonsa ja ajaa pois, kaikki on ohi.

palautetta novellista